Kansikuva_2.jpg
 
 
Tämä kirja on eräs matka - tai osa matkaa. Mieleen jää ne hetket, jotka herättävät tunnetta, uuden viehätystä, rasittavuutta, iloa, väsymystä, eksymistä, jännitystä. Tällä osalla matkaa on sitä kaikkea
 
Tätä voi sanoa myös kirjaksi kriisistä ja siitä selviämisestä vähitellen elämään luopumisten kanssa ja kautta tasapainoisempaan oloon.
 
Elämä on elämän sisällä, ja sen jälkeenkin se on olemassa. Näin näemme luonnossa. Elämä on jo vasta maasta nousseen kasvin kehittyvissä siemenissä. Me tiedämme sen. Kun kylvämme viljan siemenen, odotamme lisää viljan siemeniä leipoaksemme leipää.
 
Luopuminen on kuolema, josta herätään taas eloon. Olen luopunut niin monesti, etten ole ehtinyt kunnolla toipua välillä. Juuri, kun olisi pitänyt alkaa elää ja kantaa hedelmää, joku on tallannut kasvin maahan, on tullut pakkanen liian aikaisin tai tulva on vienyt mullan juurilta.
 
Olen tottunut kuoleman varjoon.
 
Mutta se on lopulta ollut siunaus, vaikka minusta on sen kautta tullut inhimillisesti herkkä ja kriisialtis. Menettäminen on aina myös mahdollisuus. Menetys ei ole loppu, niin kuin se aluksi tuntuu olevan. Kun on kulkenut pettymyksen ja surun läpi, aukeaa uusi, valoisampi ja vapaampi tie.
 
Tämän kirjan aikana syntyy kartta, jonka viitoittamilla poluilla kulkee kaksi Jumalan lasta. Välillä olemme yhdessä, välillä erillään, mutta tietoisina siitä, että aina tavataan tutuilla paikoilla.
 
Matkan varrella tulee ajateltua monia asioita. Ehkä ajatukset ovat muuttuneet, kun tämä matka on jossain uudessa tienhaarassa. Mutta niin pitää ollakin. Vähitellen kuva muuttuu ja tulee todemmaksi. Kartta muodostuu vähitellen niistä paikoista, jotka on oppinut tuntemaan.
 
Kerran kuoleman varjo on lopullisesti poissa. Matka on kuljettu loppuun, elämän polut tutkittu, kartta saa jäädä, olen perillä.
 
Nyt olen tässä. Istun rakkaaksi käyneellä kivellä. Tuuli leyhyttää otsahiuksiani, kukat tuoksuvat nurmikolla. Odotan ystävääni. Hän lupasi tulla, eikä ole pettänyt lupaustaan kertaakaan. Ja taas jatkamme matkaa uusiin seikkailuihin Herran Jeesuksen siunaus mukanamme.
 
Kirjeenvaihto on käyty sähköpostin välityksellä, keskustelijat eivät ole tavanneet keskenään, eivätkä puhuneet puhelimessa kertaakaan alkuperäisen tekstin syntymisen aikana. Kirjeiden lisäksi mukana on molempien kirjoittajien muita tekstejä vuosien varrelta. Alkuperäistä tekstiä on lyhennetty ja muutettu sielunhoidollisista ja vaitiolovelvollisuussyistä. Siitä on myös poistettu keskustelua mikä ei suoranaisesti liity kartan syntymiseen.
 
Lisäksi liitimme mukaan kummankin runoja. Osa on syntynyt aikaisemmin, osa keskustelumme aikana. Kaikissa näkyy samoja mielikuvia elämän matkan kokemuksista. Liisamaaria on myös piirtänyt kuvia rakkaista retkikohteistamme ja tapahtumista.
 
Keskustelu sisältää seuraavat osat:
 
OSA I   SUOPOLKU JA METSÄLAMPI
1 TAAKKA JA LEVÄHDYSPAIKKA 
2 TUNNE JA JÄRKI
3 JUTUSTELUA
4 SUO JATKUU - MITEN SINNE JOUDUTTIIN
5 KELLARISSA
6 TUULITUKKA JA LETTI-LIISUKKA LOHTUKIVELLÄ
 
OSA II   ROTKO JA KAKSI TALOA
7 LEIRIPAIKKA JA UMPIKUJA
8 PUUTARHA JA KATKERUUDEN JUURI
9 MÖKKI JA UUSIA NÄKÖALOJA
10 KELLARI JA PIMEÄ LAAKSO
 
OSA III   SUMUPOLKU JA PIHLAJA
11 ILOA NÄKYVISSÄ
12 VANHA ARKKU JA KARTTA
13 KEINULLA JA KAIPAUS SYLIIN
 
OSA IV   KELTAINEN TALO SIREENIPENSAIDEN KÄTKÖSSÄ  
14 TAAKAT JA POLKU VUORELLE
15 VUOREN LAELLA JA PYHYYDEN KOSKETUS
16 VANHAT POLUT, UUDET POLUT
 
OSA V   SUOLAMMEN ARVOITUS JA TAAS PUTOUKSELLA
17 SUOLAMPI JA SURUN LAAKSO
18 ILON TANSSI JA VAARALLISET KARIKOT
19 TUTUILLA PAIKOILLA
20 KÄSIKÄDESSÄ RAUHANVIRRALLE
21 KESKUSTELUA USKONVUORELLA
 
 
Kotisatama
Kotisatama oli kristillinen, monipuolinen portaali, josta sai apua hengellisiin ja myös maallisiin asioihin. Palvelu on lopetettu 2020.