Selkäni äityi tosi pahaksi. Istuminen on vaikeaa. Kumartuessa pistää kuin puukolla kierrettäisi oikean lonkan uumenissa.

Mutta haluan kiittää viestistäsi. Tuntuupi tutulta, todella tuntuupi! Ja minusta on ihmeellistä se, että käytät samaa kuvakieltä kuin minä runoissasi, tekstissäsi muutenkin. Juuri meidän pienpiirissä parisen viikkoa sitten puhuttiin paholaisen joukkojen ajamisesta pois. Ja nyt puhut sinäkin siitä. Näin minäkin olen oppinut tekemään. Jeesuksen nimi ja veri suojaavat minua, ja niin voin ajaa pahaa pois kiusaamasta minua.
 
Luin äsken päiväkirjaani noin neljä vuotta sitten, ja olin silloin oppinut, että vihollinen syöttää valheita, valheen isä kun on.
 
Olen miettinyt paikkaani, tehtävääni viime aikoina. Aina olen ajatellut, että jossain sen täytyy olla, mutta siihenkin vastasit. Olen juuri tässä, oikealla paikalla, jotta minussa kasvaisi myötätunto niitä kohtaan, jota kärsivät samoja vaivoja kuin minä.
 
Tänään olin aika masentunut, ihan kivun takia, ja muutenkin. Koin itseni taas niin yksinäiseksi. Mutta sitten sain jutella mieheni kanssa. Sain sanoa, mitä ajattelin, ja se helpotti. Ehkä en niin yksin olekaan kuin olen luullut.
 
Nyt on kyllä lopetettava. Jatkan vastaamista, kun taas pystyn tähän istumaan. Lähetän tämän kuitenkin, eli jatkuu seuraavassa viestissä. Syyllisyydestä vanhempana haluan vielä jatkaa--- ym.
 
Siunauksin
Liisamaaria