Taakka ja Levähdyspaikka
 
Kotisatamakeskustelu: taakka
 
Keskustelen mieluummin naisen kanssa
 
Nimimerkki: Liisamaaria
 
1. Jokaisen on kannettava oma taakkansa - kantakaa toistenne kuormia - nämä lauseet ovat Raamatussa samassa luvussa. Mikä on kuorman ja taakan välinen ero? Onko taakka yhtä kuin risti, joka olisi otettava joka päivä kantaakseen?
 
2. Haluaisin kertoa jollekulle tarinani, ja kuulla, olenko oikealla tiellä pohdiskelujeni kanssa.
Elämä on ollut todella mutkallista.
 
 
Hei Liisamaaria!
 
Minä olen Tuulitukka, 57-v, naimisissa ja kahden lapsen äiti. Uskossa vuodesta -93.
 
Lukisin ihan mielelläni sinun tarinasi elämästäsi. On mukava vaihtaa kokemuksia ja asioita elämän varrelta. Jokaisella on meille muille uskoville annettavaa olkoonkin, että elämä on ollut mutkikas ja monivivahteinen.
 
Tuo taakka ja kuorma ja ristimme kantaminen on minulle valjennut seuraavalla tavalla. Kun meitä käsketään kantamaan naapurimme (muiden) kuormaa tarkoittaa Jumala sillä, että olisimme kuulevat korvat, näkevät silmät, auttavat kädet silloin kun luoksemme lähetetään tai kohtaamme jonkun ihmisen jolla on murheita, suruja tai muuta vastaavaa, jossa voimme olla hänen tukenaan kuulijana ja auttaa häntä näin jakamalla hänen taakkaansa. Totuushan on, että silloin kun meillä menee huonosti niin pelkästään jonkun läsnäolo, hymy tai kysymys " mitä sinulle kuuluu?", keventävät taakkaamme. Saamme siitä ikään kuin voimia ja taakan jakaja kantaa huomaamattaan sitä kuormaa jonka Jeesus aikoinaan otti tehtäväkseen. Auttaa ja kuunnella vähäosaisia, sairaita, heikkoja.
 
Ristinkantamisella mielestäni tarkoitetaan sitä omaa kuormaamme joka meillä jokaisella on. Toisilla se vaan on suurempi. Silloin kun Jeesus kantoi ristiään oli Hän piesty, kärsi niin ruumiillista kuin henkistäkin kipua. Jopa jossain vaiheessa pyysi Isää ottamaan taakkansa pois. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä tahdot. Näin on meidän jokaisen kohdalla. Silloin kun minä tulin uskoon, niin eivät monet sairauteni parantuneet, mutta niiden kantaminen tuli helpommaksi. Ja silloin kun en jaksa, ottaa Hän syliinsä lepäämään.
 
Kaikesta muusta tässä maailmassa voin luopua, toki saattaisin hieman purnata, mutta uskostani Vapahtajaani en luovu koskaan. Kaikkien näiden vuosien varrella olen huomannut sen, että kun minun ristini on käynyt liian raskaaksi kantaa, ottaa Hän sen kannettavakseen ja antaa takaisin sitten kun taas jaksan. Herra ei anna koskaan suurempaa kuormaa kannettavaksemme kuin me jaksamme kantaa. Jos minulla ei olisi ollut tätä omaa ristiäni kannettavanani niin ei minulla myöskään olisi ollut mitään syytä mennä polvilleni Hänen eteensä. Tämä on sitä suurta rakkautta mitä vain Herramme voi meille antaa. Saa synnit anteeksi, Hän suojelee ja varjelee, antaa meidän tehdä omat valintamme ja jos se onkin väärä, ei Hän rankaise vaan antaa anteeksi ja ohjaa oikealle tielle. Onko mitään suurempaa?
 
Jumalan siunausta sinulle toivottaa
 
Pirre