Eikös ole kamalaa kun emme uskalla ilman epäilyksiä ottaa uutta elämää vastaan. On niin vaikea hyväksyä, että meilläkin voisi mennä hyvin, koittaa rauha ja ilo. On niin paljon helpompaa hyväksyä se, että elämämme on sitä mitä kullakin on. Sinulla suolla rämpimistä niin kuin minullakin. Nyt kun sumu on väistynyt ja aurinko saa vihdoin porottaa niin mitä teemme, sinä ja minä? Kysymme, olemmeko sen ansainneet? Tiedämme kyllä vastauksen. Mitään ei ansaita vaan saadaan armosta,...kun on niin vaikea uskoa, että se armo on annettu myös meille.
 
Alat kuitenkin ymmärtää, ettei asia ole niin, vaan saat lekotella paisteessa (armossa) ja kun pilvi tulee eteen niin tiedät, että se myös ajallaan hajoaa tai purjehtii pois ja aurinko paistaa jälleen.
 
Mistä olet saanut tämän ajatuksen korkeimmasta voimasta ja jumaluudesta sisälläsi? Luin kerran kirjan jota tarjottiin minulle hengellisenä. Noin 25 sivua luettuani aloin ihmetellä kun siellä puhuttiin juuri tuosta korkeimmasta voimasta ja jumaluudesta sisälläni ja aloin selata sitä kirjaa tarkemmin. Huomasin, että takana olevassa kirjaluettelossa jota kustantaja tuotti, puhuttiin astrologiasta, kristalliopista ja muusta vastaavasta ja toden totta, tämä kirja olikin niin sanottu Uusien aikojen uskontojen kirja. Nämä opithan eivät usko Jumalaan, vaan siihen, että jokainen on oman sisäisen jumalansa oppilas. Arvaa lensikö kirja roskikseen. On ihanaa, että olet huomannut eron ja ymmärtänyt, että ilman Jeesuksen tuomaa turvaa ja rakkautta ja rauhaa ei ole mitään rauhaa sisimmässämme. Hän on ainoa tie ja portti läpi elämän Taivaallisille pitkospuille Jumalan luo.
 
Huomaan, että sinulla on todella alkanut tapahtua. Olet huomioinut sen, että koko ajan pelkäät ja odotat jotain kamalaa tai negatiivista tapahtuvaksi ja sitten, kun näin tapahtuu niin varmaan mietit, ettenkö arvannutkin näin käyvän. Oikea oivallus on se, ettei niitä pidä odotella, ne tulee jos ovat tullakseen ja hoidetaan sitten, kun niitten aika on. Kuten olet huomannut, odottaminen ja pelko tulevista huonoista asioista saa meidät unohtamaan kaiken pienen hyvän, mitä meille tapahtuu. Kuljemme ikään kuin koko ajan "pilvi" osittain auringon edessä, emmekä ole varmoja peittääkö se koko auringon vai meneekö ohi. Tämä syö niitä heikkoja voimavaroja mitä olemme keränneet varas-toon, aivan turhan päiten.
 
Pääsitpä asiaan. Tuo vihulainen "sarvipää" kun yrittää vaikka millä keinoin todellakin nujertaa ja saada meidät epävarmoiksi. Hyökkäykset tulevat useimmiten juuri ulkopuolisten ihmisten katkerien tai ilkeitten sanojen välityksellä ja heikko vasta silmulla oleva itsetuntomme valuu kuin hiekka tiimalasista ja jos emme heti stoppaa niin vauhti sen kun kiihtyy ja hiekka on pohjalla. Onneksi meillä on Jeesus, joka kääntää tiimalasin vaakatasoon ja hiekka pysyy paikallaan. Hän on tulppa ja apu joka asiaan, niin se on.
 
Jumala on puhunut minulle myös, että on oltava niin, että kaikki apua hakevat eivät näe minun silmiä, vaan kohtaavat Jeesuksen silmät, kädet ja rakkauden eli toimi Jeesuksen apulaisena tarvitseville. Sitä olen yrittänyt parhaani mukaan tehdä. Yritän myös olla riistämättä kunniaa Herralta. Hänelle se kuuluu ja minä saan iloita siitä, että olen voinut toimia hänen silminään, korvinaan ja käsinään. Tämä on nimittäin sitä mitä meiltä halutaan. Toimimista Jeesuksen tulkkina parhaamme mukaan.
 
Minun armossani on kyllin... tätä haluaisimme jakaa kaikille, mutta kuten tiedämme ei "kannettu vesi kaivossa pysy". Emme voi aivopestä ketään, ainoastaan tarjota apua kuuntelemalla ja rukoilemalla heidän puolestaan. Rukouksen siemen kantaa satoa ajallaan, jos näin on. Tietämättämme, usein miten. Niin sen on oltavakin.
 
Ei nyt on lopetettava ja lähetettävä tämä. Siunattua rauhaa ja kevättä sinulle.
 
Pirre