Sinun kannattaisi kirjoittaa enemmän, tai enhän tiedä, kuinka paljon kirjoitatkin--- ja julkaistavaksi. Oletko ajatellut? Jossain vaiheessa taisit sanoa, että päiväkirjamerkintäsi kriisivuosiltasi ovat sellaisia, joita lueskelet toisinaan.
 
Olit lujilla silloin, mutta lopulta se kaikki vei Sinut lähemmäs Jumalaa. Olen ajatellut, että Hän mittaa meitä kohtaavan kärsimyksen ja koettelemukset tasan kullekin sopiviksi. Jossain kohtaa on raja, jossa ollaan nollapisteessä. Siinä ollaan tyhjinä Jumalan edessä. Tavallaan tuskan ja kivun ja surun koko malja on juotu.
 
Nollapisteestä ei ole muuta pääsyä kuin Herran kanssa eteenpäin. Katkeruus olisi toinen tie. Mutta se myrkyttää elämän - ja toistenkin elämän. Ajattele, mikä armo meitä kohtaan, että ollaan saatu antaa käsi Jeesuksen käteen!
 
Oli eka työpäivä loman jälkeen. Oltiin mökillä juuri se pahin myrskyyö. Muuten ei haitannut, paitsi piti lämmittää koko ajan, yökin. Paluumatkakin lauantaina sujui hyvin juuri ennen lumisadetta. Varjelus oli matkassa. Mitään ei ollut tapahtunut syysmyrskyn jäljiltä. Kun tultiin torstaina mökille, kuu paistoi jäätyneen meren yllä. Ja koko jään pinta oli täynnä vaaleansinisiä välkkyviä timantteja! Se oli aivan uskomatonta. Miten ihanan maailman Jumala on luonut meille!
 
Lopetan nyt, kirjoitan huomenna vaikka, kun on enemmän aikaa.
 
Siunauksin
Liisamaaria