Olen kanssasi samaa mieltä, eli olen huomannut saman ilmiön. Aina kun aurinko paistaa niin heti kohta saatan olla polvillani ja kun on niin vaikea nousta ylös niin siinä maassa istuksien sitten taas mietin, että mitä tuli tehtyä tai sanottua. Varsin usein huomaan, että se "sarvipää" se taas siinä olkapäällä kuiskutteli ja aina joskus sai ansaankin. Nyt on tullut oltua jo niin monta kertaa tien penkalla miettimässä, että en ihan joka ansaan enää onneksi mene. On tuo ymmärryskin kasvanut pari milliä, että muistan välillä kysyä Jumalaltakin oliko tämä hänestä ja kun tuntuu, ettei ole niin ajan "saatanan" helvettiin. Sinnehän se kuuluukin. Olen omassa mielessäni tullut siihen ajatukseen, että Jumala sallii aika ajoin tämän kaverin vierailut. Uskon sen myös johtuvan siitä, että viime kädessä aina muistaisimme mistä apu tulee. Koska joka kerta kun nostan katseeni sieltä penkalta kohti Kristuksen ristiä, olo helpottuu ja rauha palaa.
 
Pidän valtavasti hengellisestä musiikista ja kuuntelen niiden sanomaa aika usein. Kotitöitä tehdessä on ihan kiva kuunnella levyjä ja kasetteja.
 
Vihollinenhan on se joka syyttelee, aivan oikein. Tarkkana saa olla, ettei astu ansaan ja jos astuu niin nopeasti kiipeää Jeesus tikapuita pitkin ristin juurelle. Nämä ansat ovat niin kovin ovelia.
 
Se on juuri elämän suola, että voimme missä ja milloin vain rukoilla ja meitä kuullaan. Jumala ei odota suuria sanoja vaan lapsen puhetta Isälle. Niin se on ja tie tähän kulkee Kristuksen kautta. Silloin kun emme itse jaksa niin Hän rukoilee puolestamme. Ajattele mikä vuorovaikutus. Aina ollaan armon alla, satoi tai paistoi. Kiitos Herran!
 
Terveisiä ja ihanaa kevättä Herran huomassa toivoopi
 
Pirre.
 
 
Viimeisin runo putkahti koneen ääressä istuessa.
 
ITKU
 
Kiitos Herra, itkustani
sen antamasta armosta.
Siitä, että se puhdistaa
antaa meille rauhan.
Sen toivon, Sinä olet siinä,
niin lähellä, että näet,
jokaisen kyynelkarpalon.
Tunnet kuinka tuskani sulaa,
valuu, itkuni mukana pois
ja jättää rauhan, Sinun rauhasi.
 
Märkä poskeni vasten viittaasi,
on se mitä etsin,
kun tuskaani vaikersin.
Sinun rinnaltasi saan levon,
mitä maailma ei anna.
Sinun sylissäsi, pelko katoaa
ja rauha valtaa sielun.
Olethan Sinä luvannut:
"Minun armossani on kylliksi."
Kiitos Herra, lupauksestasi.
 
   Pirre