Pitää vastata heti tai unohdan mitä pitää sanoa. Luin tuota edellistä kirjettäsi. Puhut rakkauden velasta ja ihmettelet kuinka voit olla velkaa kun et ole itse kokenut rakkautta. Tuo lause on suoraan raamatusta.

   Room. 13:8  Älkää olko kenellekään mitään velkaa,  
   muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa 
   rakastaa, se on lain täyttänyt.

Eli uskoisin tämän tarkoittavan sitä, että varoisimme tekemästä kaiken maailman muita velkoja. Mutta rakkaus on alue jota emme kykene koskaan liikaa antamaan ja saamaan. Sehän on alue, jossa pitäisi saada ja antaa.

Voi Liisamaaria! Tuo kuoleman pelko on niin tuttu tunne ajalta ennen ja jälkeen uskoontuloni. Silloin aikaisemmin se pelotti ja kammotti todella. Ahdisti ja toi tullessaan sen, ettei välillä uskaltanut nukkua. Sitten löysin uskon ja usko pois aika ajoin yhä edelleen on kuolemanpelko iskenyt. Nyt se on muuttanut muotoaan. Haluaisin tehdä niin paljon ja tuntuu, etten kerkeä tehdä sitä kaikkea jos kutsu käy. Taitaa olla niin, että tuo kuoleman pelko hellittää vasta sitten kun olemme todella väsyneet elämään ja valmiita lähtemään Taivaan kotiin.

Niin, niin kauan kun elämme Kristuksessa, ei kuolema vie meiltä elämää. Se päättyy silloin kun Herramme sen sallii. Hänessä meidän turvamme on ennen ja jälkeen kuoleman. Sitten aikanaan se on tervetullut tie Jumalan luo. Näin uskon. Uskon myös siihen, että jotkut tapahtumat, tapaturmat ja muut selittämättömät kuolemat ovat Herramme sallimia ja niiden kautta nämä henkilöt säästyvät elämän tosi suurilta pahoilta kolhuilta. Koska muuta selitystä en ole löytänyt mm. viattomien vauvojen kuolemaan. Tämä on nyt tätä minun omaa kotikutoista uskoani. Raamatussa tuskin näin sanotaan missään. En ainakaan ole törmännyt siihen.

Olet oppinut ja huomannut yhden elämän perusasian. Pelko on voitettavissa vain kohtaamalla se. Nyt kun huomaat, että kokemiasi pelkoja voi käsitellä jotenkin, ne ikään kuin muuttuvat lankuiksi eli pitkospuiksi suollesi. On jotain kovaa jalkojen alla. Ja jokasen pitkospuun myötä on hieman helpompaa. Tosiasia on, että aika ajoin, pelko kyllä kykenee meidät yllättämään, mutta meillä on silloin se ankkuri käytettävissä. Jeesuksen ristinpuu. Roikutaan siinä kuin kissa puussa, eikä lasketa irti, tapahtui mitä tapahtui, eikös niin?

Et todellakaan pommita liikaa. Koen tämän kokemusten ja ajatusten vaihdon molemminpuolisena hyvänä. Tämä on juuri sitä, mitä tuossa alussa mietittiin. Älä ole muuta velkaa, kuin rakkaudessa. Tämä meidän kirjeenvaihto on Jumalan tapa osoittaa, että rakkauden velkaa voi näinkin jakaa ja kumpikin ottaa ja antaa.

Ei miehestäni ole rukoilemaan kanssani. Jos hän tekee sitä niin itsekseen, toivon niin, hänen takiaan. Toisekseen Jumala on antanut minun ymmärtää, että hän olisi jo löytänyt Vapahtajan. Hän pari vuotta takaperin sanoi, serkkuni kysymykseen, että kyllä uskoo, mutta ei hänestä ole kiertämään samalla tavoin kuin me menemme. Tärkeintähän on hänen uskonsa, eikä se onko hän minun mukanani kuskina. Kivaahan se tietysti olisi. Niin kauan kun on elämää on myös mahdollisuuksia.
 
Terveisiä, siunattua kevättä ja riemukasta pääsiäistä.
 
Meidän Herramme suurta surun ja ilon juhlaa.
 
Pirre.