---Olo vähän flunssainen, mutta sitä olen ajamassa pois tässä samalla. Kun ajatukset ovat vaikka Pirren kirjeessä, ei muistakaan aivastella---. Mies lähti juuri töihin.
 
Kiitos taas kirjeestä! Ja kyllä on tilaa sinullekin tällä kivellä! Tämä on lämmin ja turvallinen kivi, tuttukin, hiukan sammaleinen. Mulla on kuvitelma elämästä maisemana, jonka polkuja opettelen kulkemaan. Tämä kivi on ollut usein levähdyspaikka. Usein todella rankan suotaipaleen jälkeen se löytyy, ja vähitellen alan tajuta, että siitä näkyykin kauas. Siitä näkyy päämäärä, kaukana, taivaan ja maan yhtymäkohdassa, kirkas ja valoisa. Ja kun on levännyt tarpeeksi, saa taas intoa lähteä kulkemaan sitä kohti. Tuli sitten soita tai metsiä, tai kivikkoja tai vuoria, askel askeleelta me kuljetaan eteenpäin.
 
En tiedä, itsekö valitsen soisen matkan, vai onko se vaan välillä kuljettava, mutta nyt istuskelen vaan tässä rauhassa. Niin me otetaan kunniaa itsellemme sen sijaan, että muistaisimme, että ollaan palvelijoita. Mutta kuitenkin, miten arvokkaita me ollaan! Sen lisäksi, että Jeesus kehotti meitä olemaan palvelijoita, Hän sanoi meitä ystävikseen. Ja se se on jotain! Nyt on kerrottava eräs huima rukousvastaus.
 
Se ei ehkä jollekin muulle ole yhtään mitään ihmeellistä, mutta minulle se oli. Sinähän tiedät, että olen melkoisen neuroottinen. Joskus töissä jää jokin asia vaivaamaan. Ei ole aina aivan varmaa, tekeekö ihmisten kanssa oikeita ratkaisuja, joka olisi kuitenkin todella tärkeää, kun on ihmisten terveydestä kysymys. Koko pääsiäisen ajan eräs asia vaivasi, pohdin omaa vastuutani ja rukoilin kyseisen ihmisen puolesta.
 
Rukoilin, että saisin rauhan asiasta. Yleensä tätä ihmistä ei näe kovinkaan usein, mutta kun menin tiistaina töihin, hän oli taas paikalla! Sain kysyttyä asiasta, joka minua vaivasi, tarkistin sen häneltä ja kaikki oli kunnossa. En ikinä olisi voinut kuvitella saavani tällaista rukousvastausta. Kun olin bussilla menossa töihin, rukoilin jotain konkreettista tuntumaa Jumalan huolenpidosta. Siinäpä se! Herra tiesi, miten asia minua olisi piinannut. Itseluottamukseni kohosi ja ennen kaikkea kohosi luottamukseni Jumalaan. Koin todella, että minulla on huolehtiva Isä! En ollut todella uskoa silmiäni. Ja hän tuli sisään lähes samaan aikaan kuin minä töihin! Herra tietää todella työni, ja ajatukseni ja tunteeni, ja neuroosinikin! Onpa ihmeellistä. Kyllä kiittelin. Menin ympäri huoneita ja huokailin ylistystä. Hypellä en voinut, kun ei selkä salli, eikä se ehkä olisi ollut sopivaakaan---.
 
Unestasi tuli mieleeni eräs juttu. Kerroit kristallivaasista ja sanoit kokeneesi, että olet särkynyt saviruukku. Olin joskus kauan sitten Arabian tehtaalla katsomassa saven käsittelyä. Ja kun saviastia poltetaan, se hehkuu valkoista valoa. Saatiin katsoa polttoa. Kun on tarpeeksi kuuma, astia alkaa värähdellä, ja katoaa näkyvistä kokonaan. On vain valoa, energiaa. Se oli ihmeellistä. Ja siinä prosessissa savi muuttuu kestäväksi. Se ei enää pehmene joutuessaan veden kanssa tekemisiin, vaan on kova, tosin huokoinen. Silloin se on valmis.
 
Minulle tullut ensimmäinen selvä profetia tuli minua paljon nuoremman tytön kautta ollessani noin 35-vuotias. Olin juuri kirjoittanut runon siitä, miten haluaisin olla astia, jolla Herra antaa janoaville juotavaa. Ja eräässä kotikokouksessa rukouksen aikana tuo tyttö tuli viereeni ja sanoi Herran sanovan minulle: minä teen sinusta astian---. Tässä viimeisessä profetiassa oli puhe timantista. Luin sitten timantin synnystä. Se muodostuu kovassa paineessa raudan läsnä ollessa tulivuorien uumenissa hiilestä. Jossain lämpötilassa se haihtuu kaasuksi, ja jossain lämpötilassa siitä tulee kirkas timantti ja joskus musta tai ruskea. Sitä voi hioa ainoastaan toisella timantilla, tai öljyn ja timanttipölyn seoksella. Mustia ja ruskeita timantteja käytetään työkaluissa, ja ne kirkkaat timantit sitten laitetaan yleensä koruihin. Ja minä ajattelin, että olisinpa edes työkalu---.
 
Myös kristalli on syntynyt kovan paineen alaisena. Sitä löytyy Alppivuorten sisältä. Ja kun siitä tehdään vaasi, sekin joutuu hiottavaksi. Ja vaikka koit olleesi särkynyt saviruukku - tai minä koin , sitä työstetään koko ajan. Saviruukusta poistetaan ensin kaikki epäpuhtaudet, ennen kuin se voidaan polttaa, muuten se särkyy siinä tilanteessa. Aika vertauskuvallista. Hiomista, kuumuutta, muuten ei olla käyttökelpoisia Herran valtakunnassa. Me ollaan ´vain´ hiiltä, tai muuta alkuainetta, ja ´vain´ savea, mutta Hän tekee meistä jotain muuta, yhä arvokkaampaa, nöyrempää Hänen käsissään. Ajattelin, että se paine, missä timantti ja kristalli syntyy, kuvaisi meidän lapsuuden- ja nuoruudenkokemuksia. Ja kun ollaan tultu uskoon, Herra on ottanut meidät työpöydälleen. Me ei oltaisi tällaisia ihmisiä ilman kokemuksiamme. Vai mitäs luulet, voisiko ajatella näin?
 
Ei ole kivaa olla kuumassa uunissa, tai pihdeissä, kun hiotaan. Mutta välttämätöntä. Sitä tämä kai on ollut. Kivellä tavataan, ja jaetaan kokemuksia Herran avusta ja ystävyydestä!
 
Siunauksin, ja rukouksin

Liisamaaria