Eikö, ole merkillistä, että meidän ikään kuin olisi oltava hieman parempia kuin muut, täydellisempiä ja se sitten oikeuttaa meidät luulemaan liikoja itsestämme. Antamaan ikään kuin sen luvan, että uskovaisena en ole niin kuin nuo muut. Ihmisiä kun ollaan ja vielä vajavaisia niin samaan retkuun sorrutaan, kuin muutkin. Emme me voi olla "yläpuolella" arvostelujen, naureskelujen. Ei usko meistä tee täydellistä, onneksi. Mahtaisi olla kamalaa elämää olla koko ajan oikeassa, muita parempia. Saattaisi pian unohtua Jumala ja kiittimien ristiin laittaminen.
 
Sanoisinko, että puhdistitte ilmapiiriä ja vaikka koit, ettet ollut kunnollinen kristitty niin toinen osapuoli ehkä koki juuri sen positiivisena. Kristittykin voi sortua ihan tavalliseksi kuolevaiseksi.
 
Istahdapa Liisamaaria sille kivelle ja kuuntele. Aivan oikein. Jeesus odottaa, että sinä huomaisit antaa itse itsellesi anteeksi. Hän on jo antanut sinulle anteeksi. Rakkaus lähtee siitä, että myös uskot tämän anteeksiannon.
 
Ihanaa kesän odotusta sinulle.     
Pirre