Muista Liisamaaria, että et takerru liiaksi aikaisemman elämäsi valintoihin. Se on ollut sinun elämääsi silloin ja varmasti olet sen aikaisen tietosi ja kokemuksesi mukaan tehnyt parhaasi myös lastesi kanssa. Se vain on joskus niin vaikeaa kun huomaa, että olisi jotain pitänyt tehdä toisin, mutta silloin ei ollut nykyisiä eväitä käytettävissä.

Niin meidät uskovaiset todella lokeroidaan hyvin helposti. On oltava ikään kuin pyhimysrengas pään päällä ja otettava vastaan kaikki ryöpytys nöyrästi. Vaan kun ihmisiä ollaan niin ei se menekään tällä tavoin vaan hyvin useasti tai oikeastaan melkein aina ehtii suu naputtaa, ennen kuin ajatukset ehtivät tehdä siitä stopin. Sitten saa katua sanojaan ja todeta, että ei olisi pitänyt lähteä mukaan kiistelyyn. Se puoli siinä on, että ihmiset rinnallamme näkevät, että olemme tavallisia erehtyväisiä siinä missä muutkin. Sitä he taas eivät ajattele, että meillä on ymmärtävä Jumala, joka antaa anteeksi kun olemme taas kerran kertoneet syntimme ja virheemme. Saamme mennä nojaamaan rakastavan Isän rintaa vasten. Minne he menevät? Kiukuttelevat oman sisimpänsä kanssa ilman ulospääsyä.
 
Tuo kellarikokemuksesi tuntuu hiukan tutulta. Minä en nimittäin mene pimeään kellariin kuin ihan väkisin. Joka nurkassa tuntuu olevan joku...? mikä pelottaa. En uskalla pois lähtiessäni katsoa taakse, ettei "se" seuraa. Mikä se on, en tiedä. Enkä myöskään muista mistä pelkoni on peräisin.
 
Se pääsemmekö milloinkaan eroon näistä kellareista, montuista, soista ja erämaista lienee Herramme käsissä. Uskon kuitenkin, että jollain tapaa ne kulkevat mukana läpi koko elämämme, mutta voitettuina ja muistutuksena siitä miksi Herra on meille niin rakas. Sitä sammaleista kiveä pidän ikään kuin "hengähdyspaikkana" jossa Herra haluaa, että kelaamme ja poistamme taas mielestämme jonkin mieltä nakertaneen kokemuksen nykyisestä tai menneestä elämästämme.
 
Todella se pieni tunne-Liisamaaria, joka sai viettää huolettoman kesän maalla meni piiloon. Äiti lähti (kuoli), jätti, tuli tuska jota ei saanut näyttää kenellekään. Ei varsinkaan uudessa kodissa. Piti olla kiitollinen, että oli koti. Yksi merkittävä asia jäi tekemättä. Äidin kuolema olisi pitänyt saada käsitellä pois. Sen aikainen käytäntö oli kuitenkin usein sellainen, ettei tunteita saanut näyttää korkeintaan kuin hautajaisissa. Jos olit niin lukossa, että et kyennyt siellä itkemään niin sinua pidettiin vielä tunteettomana.
 
Se että olet 56-vuotias ja vasta nyt alat muistaa menneitä johtunee siitä, että ne ovat olleet niin kipeitä, ettei niitä ole uskaltanut käsitellä ja taas tuo iloinen huoleton lapsuuden kesä oli niitä onnellisia, joita ei saanut ajatella. Jos ajatteli, niin tuntui, että oli tehnyt väärin. Lapset mieltävät joskus elämän niin kummallisesti, että he rankaisevat itseään siitä, etteivät ole ajoissa huomanneet, että jotain on kotona pahasti pielessä. Äiti sairaana ja minä leikin ja huvittelin. Sitten suljetaan ilo pois elämästä. Rangaistaan näin lisää itseään.
 
Silloin kun minun äiti kuoli, odotin tytärtäni 7 kuulla ja en voinut tehdä surutyötä kuten olisi pitänyt. Minulle jäi kapinamieli, olin vihainen elämälle ja Jumalalle, kun hän otti äidin juuri silloin kun äiti- ja lapsisuhde alkoi muuttua kahden aikuisen väliseksi suhteeksi ja olisi ollut niin paljon kysyttävää ja sanottavaa. Äiti oli poissa. En toipunut siitä katkeruudesta ja kiukusta kuin vasta uskoon tullessani. Surutyön äidin kuolemasta tein vasta isän ja kaksosten kuoleman yhteydessä ja se oli rankka kokemus. Surematon suru tulee aina vastaan. Viimeistään silloin kun oma lähtömme ilmoittaa tulostaan. Näin on joku viisas kirjoittanut.
 
Olen kutakuinkin rauhallinen ja kohtalaisen hyvässä kunnossa. Toivon, että saan kerättyä kesän aikana voimia mahdollisimman paljon, että jaksan syksyllä kun ilmeisesti alkaa taas tapahtua.
 
SUVEN SULOA
 
Oi tätä suven suloa
kesäpäiväni heleätä kaarta.
Joutsenpilvien uiskennella
taivaani sinisellä merellä.
Kuulen käen kukkuvan
kesäaamun autereessa.
 
Länsituulen hyväillessä
pihakoivuni vihreätä lehvistöä,
auringon kuivattaessa
kukkaniittyni kastepisaroita.
Pieni kissankello nostaa päätään
ja suikkaa suuta auringolle.
 
 
Siunattua, aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi.
Pirre