Täällä yksi riekaleinen Tuulitukka. Yritti ryömiä Lohtukivelle, mutta ei päässyt vaan jäi ulvomaan lohduttomana polulle. Helpotti sitten kun olin ulvonut taas kerran syvältä sisimmästä asti. Käännyin takaisin ja ajattelin, että teen sinne myöhemmin vaikka kiitosretken jahka nyt näen miten tästä selvitään.
 
Jep, Turhasyyllisyyspolku on se kiviä, mutaa, teräviä piikkejä ja pimeää täynnä oleva sivuhaara, joka on ilmeisesti käytävä lävitse ja sinne menevä polku ruopattava kunnolla ja roinat heitettävä pois. Ota mukaan lapio, kottikärryt ja paljon Jumalan valoja. Niitä siellä tarvitaan. Kun vielä muistaa, että Jeesus kulkee rinnalla ja pitää valoja ylhäällä niin eiköhän sen polunkin saa kulkea lävitse ilman suurempia kolhuja. Pari laastaria saatat tarvita.
 
Olin torstaina ja sunnuntaina tyttärellä poikia vahtimassa. Heillä oli torstaina treenit ja ohjasivat harrastajia. Sunnuntaina oli messuhallissa kisat. Sieltä sitten vielä Keravalle kisaamaan. Arvaa oliko heillä hyvä mieli. Tämä on heidän yhteinen harrastuksensa ja siksi yritän hoitaa poikia, että pääsevät eikä tarvitse vahtia toisella silmällä muksuja. Tammikuussa joskus puolessa välissä on vasta seuraavat kilpailut ja sinne asti voi hehkuttaa mukavasti voittojaan. Tuo voittaminen kun on harvinaista herkkua. Kesällä ovat pojatkin usein mukana kun ilmat ovat hyviä.
 
Tämä on minun tapani auttaa kun en muuten kykene. Ja samalla pysyy kontakti poikiin ja myös tyttöihin. Pienin 2-v on kova poika puhumaan vaan kun mummo ei oikein aina ymmärrä kaikkea. Poopoota pyydettiin useampaan otteeseen vaan mitä antaa kun en tiennyt. Onneksi toinen tytöistä oli kotona ja sanoi, että MAITOA. Tietenkin maitoa, joopa joo, niin helppoa on lasten kieli !?
 
Tänään on kaksi viikkoa jouluun. Hyvää rauhallista joulunodotusta sinulle. Paljon tuikkivia tähtiä ja enkelten laulua.
 
Toivoopi juuri se Tuulitukka Pirre