Lapsuuteni juttuja
Isäni oli joutunut talvisodassa käsikranaatin uhriksi eli oli juuri tullut vartiosta ja riisunut vaatteet ja ilmeisesti myös tuntolevynsä kun käsigranaatti iski johonkin korsun nurkkaan. En tiedä loukkaantuiko isä muuten kuin, että muisti hävisi. Oli kaksi kuukautta sairaalakierroksella kun kukaan ei tiennyt kuka hän oli. Vihdoin samaan sairaalaan tuli oman komppanian mies ja hän totesi, että " kas sinä olet täällä". Siitä sitten lähtivät asiat luistamaan ja isä lähetettiin Jyväskylään, missä kotiväki oli evakossa. Äiti ja äidin sisko ja ties ketä muita. Tästä äidin sisko kirjoitti kirjeen mulle ennen kuolemaansa. Tämän räjähdyksen seurauksena isällä oli yli kymmenen vuotta kestävä kamala päänsärky, siksi meillä oli se hiljaisuus ja kavereita ei saanut käydä.  Mulle ei vain sitä lapsena kerrottu ja se nosti outoja ajatuksia. Äiti kertoi joskus silloin kun olin jo 18-vuotias. Jotain oli kuitenkin jo isän ja mun väliltä ehtinyt mennä lukkoon. Uskoin tosissani, että isä inhosi mua. 
 
Meillä oli perjantaina tosi paha päivä. Käytiin mun kuskini kanssa asioilla ja saatiin 50 euron sakot liian pitkän bussikaistan ajosta!? Sitten viimeiseksi mentiin ostamaan auton vaihdekepin nuppia se kun on hajalla. Myyjä kävi koittamassa meneekö se paikoilleen ja pamautti sitä pari kertaa. Kun lähdimme ajamaan kotiinpäin huomasi kuski, että vaihdekeppi oli ihan hervoton. Siitä on joku osa hajonnut tai muuta vastaavaa. Se aiheutti miehelle pari unetonta yötä ja päivätkin ovat menneet pohtiessa mitä oikein tapahtui. Ei kannattaisi tehdä kallista remonttia jos esim. pohja on ruosteessa.
 
Palatakseni sinun Punaiseen mökkiin niin ootko huomannut, että hellalla on ihan aito kuparinen kahvi-Kaisa, eikä mikään sähkökeitin. Siinä sitten tulee hyvää kahvia, sitä pannukarkeeta, haudutettua. Se oleanteri on muuten mielestäni punainen, onko näin? Meillä oli kotona punainen kun olin pieni. 
 
Tuo Kiitosten ja Lupausten kivi on ihana. Huomaatko kuinka se kimaltelee auringossa? Pinnassa on niin paljon kiillettä. On varmaan kohta piirrettävä kartta kun tuo meidän maisema laajenee koko ajan. Näin muuten siellä puutarhassa ihanan luumupuun. Siinä kasvaa kullankeltaisia luumuja makeita ja mehukkaita. Oli siellä omenapuitten joukossa. 
 
Oikeastaan tuo Suopolku on alkanut kuivua ja noita pitkospuitakaan ei tarvinne enää uusia. Alkaa koko maa olla mukavan kiinteätä ja nurmikkokin jo kasvaa siellä sun täällä. Tästä tulee vielä ihana saareke paikka lampineen, koivuineen, kivineen ja keväisin ovat valkovuokot koivujen katveessa. Kielojen tuoksu on mahtava. Eli kuten huomaat muutoksia tapahtuu koko ajan. 
 
Kun olin pieni tai siinä 11-12-vuotias oli kaverini Eilan kanssa meillä ihan omat leikit. Heidän takapihallaan oli keinu joka toimi vankkureina. Milloin intiaanit ahdistelivat tai rosvot. Sitä mentiin kilpaa hyvä ettei keinu koskaan kaatunut. Siellä oli myös sellainen Apa-apapuu, jossa asuttiin ja viereinen koivu toimi flengauspuuna. Otettiin latvasta kiinni ja hypättiin ja koivu taipui alas maahan. Oli myös köysi jolla liideltiin puusta toiseen. Voi veljet niitä aikoja. Ei huolia, ei murheita. Ulkona oli mulla jokunen kaveri. Tämä Eila oli yksi, mutta tiet erosivat kun hän meni ammikseen. Loput olivatkin poikia. Kylässä oli vähän tyttöjä ja paljon poikia. Lisäksi se oli jakaantunut kahteen osaan Oli yläkylä ja alakylä. Serkkuni asui alakylässä. 
 
Hyvää viikkoa sinulle Lettipää,  täältä lumihiutaleitten keskeltä.
 
Tuulitukka