Niin... sanoin, että älä kanna syyllisyyttä, sukulais- tai perheongelmasta. Asiaa paremmin tuntematta oli kuitenkin tyhmä vastaus. Mehän ollaan ihmisiä, äitejä ja puolisoita. Tottakai kaikki mikä koskettaa meidän perhettä, läheisiämme tuottaa syyllisyyttä, vaikka ei pitäisikään. Niinhän minäkin koko ajan teen. Mietin mitä olisi pitänyt tehdä toisin, sanoa toisin tai missä pitää suu supussa, tätä tämä äitinä ja vaimona oleminen on.
 
Huomasitko muuten siinä rotkon reunalla kun teimme Unohduksen aitaa, nyt on Uskon juuri kiertynyt aidan ja kaiteen ympärille ja kaikki mikä on alas mennyt on myös siellä pysyvä, hallelujaa Herralle! Nytpä kerron salaisuuden. Rotkon pohjalla, hyvin syvällä on maanalainen virta ja kaikki mitä sinne virtaan on heitetty on mennyt virran mukana maanalaista jokea pitkin Unohduksen mereen. Älä pelkää kurkkimista, sillä Uskon juuri pitelee vankkana kiinni, et pääse putoamaan. Jos oikein tarkkaan kurkit niin saatat nähdä välähdyksiä virran pinnalla. Ne ovat Jumalan enkelit, jotka haravoivat syyllisyyden kivet kasaan ja vievät mennessään pois virran mukana. Siellä työntouhussa on mukana aina välillä sinunkin suojelusenkelisi. Silloin kun olet Lohtukivellä, Kiitoksen ja Lupauksen kivellä tai Rukouksen kivellä on enkelilläsi aikaa haravoida syyllisyytesi, muiden enkelten kanssa merten syvyyksiin. Silloin et ole yksin vaan Jeesus on kanssasi, eikä mitään pelättävää ole.
Sinne ne on kätketty ikiajoiksi. Jeesus on laskenut sinettinsä meren ylle ja siksi se pysyy iäti kiinni.
 
Kirjoitin viime yönä monta tuntia saadakseni sinulle kaikkiin kirjeisiin vastauksen kun huomenna viedään pöytä koneen alta ja sitten en enää pysty. Tapahtui kamalia. Talletusvaiheessa kone tilttasi ja vei mennessään koko tekstin. Istuin ja tappelin ja itkin pari tuntia. Liisukka, missä siellä meidän paikassa on kätkössä se mutakuoppa " Viha " nimeltään. Sinne nimittäin putosin, ihan umpsukkeliin. Kaikki viikkojen ja kuukausien epäonnistumiset, mielipahat, sairaudet, huolet, syöksyivät mutakuplien mukana ylös. Vihasin isää ja äitiä, kun olivat minut synnyttäneet, vihasin jopa Jumalaa kun olen saanut tämän kaiken kestää ja aina vaan tulee vastoinkäymisiä. Miksi hän sallii tämän kaiken kun en kuitenkaan saa mitään hyvää tilalle. Olin valmis rikkomaan kaiken mikä käsiin osui ja heittämään koko koneen ulos parvekkeelta. En koskaan ole kokenut näin raivoisaa vihaa, kuin yöllä kohtasin. En saanut nukuttua vaan oli pakko ottaa unitabletti 5 aikaan aamulla, mutta ei sekään auttanut. Vielä päivällä yhden aikaan itkin ja vaikeroin vihaani. Ei se ole vieläkään ohitse, mutta nyt jo pystyn sen jotenkin hillitsemään. 
 
Tiedätkö, tuli tunne, että miksi minä oikein kirjoitan ihmisille ja mitä hyötyä siitä on? Eihän se kelpaa edes Jumalallekaan kun hän antaa koneen näin temppuilla silloin kun ei pitäisi. Tekstiä oli nimittäin 9-10 sivua ja se oli osittain ihan varmasti mielestäni Jumalalta saatua. Viimeisin kohta oli se jossa kerroin niistä demoneista. Kauheinta on se, etten muista yhtään mitä olin kirjoittanut ja tuntuu, etten haluaisi enää kirjoittaa yhtään riviä, kun ne kuitenkin menevät hukkaan.
 
Voi, Liisukka, en pysty kirjoittamaan vaikka yritin. Nyt pelottaa kamalasti. On tunne kuin hajoaisin pala palalta pieniin osiin ja jokainen pala on niin hyödytön, että joutaa pois heitettäväksi.
 
Missä iloisuus, missä maisema, Lohtukivineen? En löydä niitä. En löydä porttia puutarhaan, en mitään mikä nyt helpottaisi. Olen siis yhä edelleen täynnä vihaa. Mistä asti se kumpuaa en tiedä. Olen myös kateellinen. Miksi tuntuu, että jotkut pääsevät niin helpolla tässä elämässä. Olen ihan kuin vieras ihminen. 
 
Ps. Mulla on ollut aikaisemminkin tuskaiset pääsiäiset, muttei koskaan tällaiset. Rukoilin, että Jumala ottaisi minut pois täältä ja tiedän, etten kuitenkaan sitä vielä haluaisi, oikeasti.
 
Pirre Tuulitukka
 
Demoneita - kyllä   
                                                                                                            
---luulisin. Ja samalla jouduit särkymään palasiksi. Mutta muista kuitenkin, että saviruukun yhtäkään sirua ei heitetä pois. Se sun pitää muistaa. Jokainen pala on tärkeä. 
 
Joskus pitää joutua siihen mutakuoppaan. Se on masennuksen laakson yhdessä kohtaa. Kun siihen joutuu, ei valoa näy missään. Niin sama kokemus, kaikki se, mitä on kokenut pahaa, ja vastoinkäymisiä, tulvii pintaan, vihaa kuplii ja kuplii. Ja se tunne, että kaikki menee hukkaan, mikään ei onnistu. Se on niin tuttua mullekin. 
 
Olen juuri muutamana päivänä ajatellut tätä. Se viha, mikä meissä on, on oikeutettua vihaa, sitä kaikesta pahasta mielestä patoutunutta, jota ei olla saatu sanoa. Jotain sulla nyt tulee ulos. Koko tämä stressaava aika, mitä olet jaksanut kantaa nämä viimeiset ajat, se on lisännyt painetta. Anna kuplia vaan, se loppuu kohta. Kuitenkin olet Herran edessä, Hänen silmiensä alla, turvassa. 
 
Pimeästä laaksosta johtaa polku ylös. Kun odotat hetken, näet, kuinka valo osuu pieneen puroseen, joka lirisee vuorilta, Se johtaa joelle lopulta. Nouset kuopasta ja pääset taas polulle. Olen sua vastassa siellä. 
 
Pahan voimat valehtelevat. Ne sanovat, että muilla on helpompaa. Ja varmaan näennäisesti onkin. Ne sanovat, ettet osaa mitään, ei hyödytä mitään tehdä. Ne tekevät olon vieraaksi. Kuitenkin sekin tunne, että olet kuin vieras ihminen, on osa sinua. Siihen pitää tutustua. 
 
Juuri eilen ajattelin sulle kirjoittaa, että niin paljon olen kertonut itsestäni ja sinä olet vaan kuunnellut. Haluaisin olla myös kuuntelemassa. Eli odotan polun yläpäässä, ja tulen vastaankin, jotta pääset turvallisesti sieltä ylös. 
 
Lähetä vaikka kortti mulle kotiin, jossa on osoitteesi mökille. Jatketaan sitten juttua kirjeitse tai meilitse, kun saat itsesi asettumaan perille. Rukoilen puolestasi. Miksi juuri pääsiäisenä koet olosi tuskaiseksi? 
 
Ja vielä, tiedän tuon olon, kun on kirjoittanut, ja kaikki haihtuu taivaan tuuliin. Jokin merkitys sillä oli. Sinä kuitenkin ajattelit minua, ja näit vaivaa. Silläkin on jo iso merkitys! 
 
Eilen ja tänä aamuna halusin vain yhtä asiaa - luottaa Jumalan lupauksiin. Se tuli niin selvänä kokemuksena. Me ollaan aikamoisessa taistelussa. Sinua tarvitaan tässä taistelussa! Ja minuakin ehkä. 
 
Jeesuksen nimessä ajetaan pois vihollisen vaikutus, me ollaan Voittajan puolella!! 
 
Nyt rukoilen, että ehdit tämän vielä saada, ennen kuin kone lakkaa toimimasta! 
 
Liisukka