Niinpä niin,... nyt on sitten muta käyty tarkkaan pesemässä siellä putouksen alla suvannossa. Istuskelen täällä Vanhan Pajun alla ja kuivattelen itseäni samalla kun kuuntelen Viisauden puun jutustelua. Se sanoi, että olitpas tyhmä kun et sitä heti huomannut. Siitähän  tämä kaikki taas johtui ...pääsiäisestä. Se vain pääsi nyt ikään kuin hiipien yllättämään minut. 
 
Pääsiäinen on ollut minulle uskoontulosta asti aina ahdistava kokemus, mutta tänä vuonna siihen sekoittui tuo "viha". Olen sitä tässä nyt pohdiskellut ja tullut siihen tulokseen, että kaikki mennyt käsittelemätön viha ja tuska osui purkautumaan yhtä aikaa. Siksi se tuli nyt esiin niin voimakkaana. 
 
Ensimmäinen pääsiäinen sattui melkein samaan rytinään kun tulin uskoon ja se meni ohi ihmetellen ja jumalanpalvelusta tv:stä katsellen. Toisena pääsiäisenä kärsin tosi voimakkaasti Jeesuksen koko kärsimyksen lävitse. Itkin Hänen tuskaansa. Samaistuin ikään kuin Jeesukseen. Kolmantena pääsiäisenä kärsin maailman tilanteen ja julmuuk-sien takia. Kaikki nämä ovat olleet tosi rankkoja ja ahdistavia kokemuksia. Nyt ilmeisesti taas tämä maailman tilanne, viha Irakin sodasta ja nälänhätä, sairaudet kaikki nämä tulivat tähän pääsiäisen tuskaan ja kun siihen lisätään meidän omat asiat niin tässä sitten kävi niin kuin kävi. Tiistaina oli koko ahdistus ohitse ...siis istun Viisauden puun alla ja mietin jo uusia asioita.
 
No sitähän se rukoileminen on. Vastaus saattaa tulla nopeasti, mutta ei olekaan haluamamme. Aika usein käy juuri näin. Vasta myöhemmin saatamme huomata, että sittenkin se oli ihan niin kuin pitikin. Kyllä Jumala tietää mikä meille on parasta vaikka joskus siitä purnaammekin.
 
Aamulla tuli sitten vastavaikutus kuten kerroit. Oli mentävä taas kellaria siivoamaan. Nyt näit selvästi Vihan ja Pelon pedon, ehkä ensimmäistä kertaa. Huomaatko, se katselee sinua ja kummastelee, että mitähän oikein puuhaat? Se on kesyyntynyt. Vielä vähän aikaa niin saat viedä sen puutarhaasi vartioimaan. Siitä onkin tullut kiltti karvalussukka joka mielellään makoilee auringonpaisteessa kynnyspielessä ja odottaa rapsutusta. On tullut aika heittää kellarin avaimia pois.  Ne kun ovat alkaneet käydä tarpeettomiksi. Liisukan mökin ovet ovat aina auki Herran astua, mutta myös eräs Tuulitukka tulla tupsahtaa sinne mieluusti kylään. 
 
Nyt on tapahtumassa niin, että tämä vanha jo melkein kokonaan siivottu talosi alkaa hiljalleen liueta pois. Kuten olet huomannut ovat tupa ja talo lähentyneet. Silloin kun ne kohtaavat niin jäljellä on vain Liisukan ikioma tupa, punainen mökki josta eräs Lettipää pienenä lähti maailmalle ja hukkasi välillä osoitteen mökille. Nyt hän on palaamassa juurilleen.
 
Näin selkeästi ajatellen, olet löytänyt menneisyytesi ja se on sulautunut nykyisyyteesi niin, että vanhat kaunat, pelot, yksinäisyydet ym. ongelmat ovat sokkeloisen talon myötä siivottu pois. Oma mökkisi "sielusi" on selkeämpi ja rauhallisempi, sinne on hyvä käydä ja levätä. Tottakai näitä sivalluksia tulee, mutta turvapaikassa ne on helpompi kohdata.
 
Kysyit missä on Surun laakso. Siellähän se on Rauhan virran toisella puolella. Silta sin-ne menee Uskon vuoren takaa joen yli ja polku pitkin rantaa poukamalle ja päättyy putoukselle. Kuten muistat on putouksen takana Unelmien laakso ja sen takana kun kulkee sen pimeyden onkaloiden läpi Paratiisi, mutta sinne emme saa vielä mennä.
 
Liisukka, sinä sait nähdä väläyksen siitä, mitä meille harvoille näytetään. Ensimmäisen leikkaukseni yhteydessä, 27-vuotiaana, sydämeni pysähtyi ja olin silloin ihanassa oranssipilvessä ja oli uskomattoman hyvä olo. En olisi halunnut tulla takaisin, mutta palattava oli. Kuolema ei kuitenkaan ollut pelottava vaan rauhoittava kokemus. Siellä puutarhan aidan takana olevalta laiturilta lähtee purjelaiva ja se purjehtii purppura-pilvien kultaloisteeseen sinne Rauhan satamaan jonne jättää rakkaamme odottamaan tulevaa. Siellä sitten kaikki aikanaan kohtaamme.
 
Luulen, että istun nyt mielelläni vähän aikaa rappusella, hörpin raikasta lähdevettä kanssasi ja annan Armon auringon paistaa ylleni ...nyt se lämmittää ihanasti ja puhdistaa sieluani. Totisesti nämä minunkin komeroni kaipaavat oikein suuren kevätsiivouksen, tuuletuksen ja turhan painolastin poisheittämisen myötä.
 
Nyt muistutan sinua sopimuksestamme EMME KANNA SYYLLISYYTTÄ. Tottakai teemme virheitä ja se pelottaa, mutta ajattele, että meillä on Mestari mukana ja Hän antaa armosta anteeksi virheemme. Kun lopetamme pelkäämästä virheitä niin huo-maamme, että ne suuret virheet olivatkin pikku mokia joita tuskin muut huomasi-vatkaan kuin me itse. Me siksi kun olemme heti syyllisyyden piikit pystyssä odotta-massa moitteita ja jos ei niitä tule niin rankaisemme itse itseämme. Piikitöntä ruusua ei ole olemassa, eikä myöskään virheetöntä ihmistä, mutta meillä on oikeus kukoistaa ruusun lailla se aika jonka Luoja on meille suonut. Eletään rakastaen itseämme, sen olemme armosta ansainneet.
 
Ahdistuksen tukipilari on pelko. Kaiken kattava pelko siitä, ettet ole mitään, et merkitse mitään, et osaa mitään, olet ruma, kömpelö, vajavainen ja kurkit koko ajan olkapääsi ylitse mitä sieltä tällä kertaa päällesi heitetään. Me itse kuitenkin ruokimme turhaan pelkojamme. Astu rohkeasti ja katso sitä silmiin. Huomaatko kuinka kiltti siitä on jo tullut? Voit sitä rauhassa rapsuttaa ja viedä mökkisi pihalle Vahti-Halliksi. Tästä lähtien kieltäydytään pelkäämästä. Mitä siitä mitä muut meistä ajattelevat. Ollaan Jumalan silmissä kauniita ja jos puoliso joskus vähän murisee niin suljetaan korvat. Odotetaan kyllä ne sitten leppyvät taas. 
 
Virheetöntä ihmistä kun ei ole vielä syntynyt maailmaan niin suotakoon meillekin anteeksi jos joskus virheitä teemme. Meillä on oikeus puolustaa omaa reviiriämme ja antaa myös sama oikeus muille. Heillä ei ole kuitenkaan oikeutta ajaa meitä kellarimme pimeimpään nurkkaan pelon ja vihan viereen. Koska silloin kasvatamme ympärillemme Katkeruuden muurin ja sitä ei sitten enää niin helposti murretakaan.
 
Viimeksi olin päässyt tähän kohtaan ja kertonut mielipiteeni demoneista ja saatanasta. Olenhan itse niin monesti kokenut niiden hyökkäykset. Saatana voi tehdä niin paljon pahaa itse kullekin. On aikoja hiljaa ja juuri kun luulet, että on jättänyt sinut rauhaan, se on taas kimpussasi. Ei auta kuin takertua kaksin käsin ristinpuuhun ja pitää lujasti kiinni. Riehukoon aikansa, ei se meihin pysty.  Kerran eräs nuori kertoi, että kun hän aikansa oli huutanut Jumalalta apua ahdistukseensa, eikä sitä tullut niin hän kääntyi saatanan puoleen. Alkoi palvoa tätä ja hetken oli mennyt tosi hyvin, mutta sitten saatanan vaatimukset olivat alkaneet kasvaa ja Ruotsin laivalla se oli alkanut vaatia hänen henkeään. Poika oli seissyt ulkokannella ja nähnyt tämän mustan kekälesilmäisen olennon joka käski hänen hypätä kaiteen yli. Oli yrittänyt sisälle ovesta, mutta oven kahva oli polttanut käteen eikä saanut ovea auki. Sieltä kaiteen luota hänet oli joku pelastanut ja hänet toimitettiin psykiatrisen sairaalan nuoriso-osastolle. Siellä saimme yhdessä rukoilla ja poika jätti itsensä Jeesuksen omaksi. Sanoutui irti kaikesta menneestä.
 
Pirre Tuulitukka