Aloin miettiä tuota sinun kertomaasi kokemusta ruumishuoneella ja totta tosiaan noin lapsi voi sen kokea. Siellä makaa äiti, ei liiku, on kylmä ja etäinen, on poissa, vain kuori jäljellä. 

Minä en ole joutunut pienenä kohtaamaan kuollutta, mutta -68, kun mummo kuoli kävin häntä katsomassa ja jättämässä hyvästit, Kuopion kappelin ruumishuoneella. Mummo oli arkussa  ja kasvot oli peitetty sellaisella utuisella harsolla, miksi en tiedä. Serkkuflikkani äiti kuoli kotiin ja löytyi sängyn vierestä lattialta. Poliisit joutuivat murta-maan oven, oli ketju päällä. Siellä täti makasi kyljellään poski lattiaa vasten. Astma-piippu oli vähänmatkan päässä lattialla. Se jäi mieleeni kun serkku sanoi: "ei se ole mun  äitini, vaan tyhjä kuori. Äiti on tuolla jossain". Hän heilautti kättään yli pään. Serkkutyttö ei ollut silloin vielä uskossa, mutta tämä jo valmisti tietä sille. Luulen, että tuo huojentunut olo jonka koit hautausmaalle mennessä johtui eniten siitä, että nyt äidillä ei enää ole kipuja. Sen lapsikin ymmärtää ja sitä kautta myös jotenkin kykenee käymään surutyötään lävitse ....JOS hänen annetaan se tehdä.

Kyllä sinä tuon Harmaan talon taisit suojaksesi rakentaa, mutta sinne muutti tahtomattasi niin, pelko, surut, epäonnistumiset, ja kaikki muut kamaluudet mukaan. Ja ne sitten valtasivat hiljalleen monta soppea ja komeroa. Onneksi sinne muutti mukana myös muisto jostain, välähdyksiä siitä mitä joskus on ollut ja ne rakensivat ympärillesi jonkinlaista turvamuuria. Sitten siellä oli mukana se kaikkein tärkein Jeesuksen rakkaus joka antoi voimia kestää kaiken sen riepotuksen mitä nämä talosi hyyryläiset sinulle aiheuttivat. 

Tuosta pälpättämisestä tuli mieleen, että kuinkahan meidän kävisi jos olisimme nokat vastakkain? Minäkin kun olen kova puhumaan. Se taitaisi olla totista kilpalaulantaa, mutta hauskaa olisi.

Juu, kyllä vissiin siellä jossain lähettyvillä on mun ikioma mökkini, josta on lyhyt matka kipaista sun luokse ja maisematkin tuntuvat aika tutuilta, että osa ainakin on yhteistä. Kävi varmasti niin, että kun sinä sillä suotaipaleella kaipasit ystävää niin Jeesus lähetti minut mukaan. Siellä yhdessä rämmittiin ja Lohtukivelle sitten istuttiin. Herra katsoi, että minusta silloin oli sinulle matkakaveriksi ja kun minun vuoroni tuli kontata niin sinä olit tukena. Se missä minun mökki on en vielä tiedä, kas kun se ei ole ilmestynyt kartalle. Olen nimittäin tehnyt luonnoksen sinun ja osittain minunkin maisemasta. 

Pitäisikö lähettää sinulle kärpäslätkä vai Raidia, jotta saat nuo herhiläiset pois pääsi ympäriltä pörräämästä. Varo, etteivät pääse tuikkaamaan piikillä. Pistävät kummasti ja kirvelee hirmuisesti.

Riemukasta ja siunattua loppuviikkoa sinulle Liisukka
 
Toivoo yks  Tuulitukka