---ilta-auringossa. Tulin juuri kotiin töistä. Väsynyt, mutta onnellinen Lettipää---. Vanha vaahtera ikkunani edessä kukkii tuhansin vaaleanvihrein kukin, ne ovat läpikuultavia, ihania, lehdet ovat alkaneet näkyä, ruskehtavanvihreät. Kun ekaa kertaa olin sairaslomalla pahan selkäkivun takia, vaahterasta tuli mun ystävä. Silloin oli syksy ja se lehti kerrallaan luopui kesästä. Koin se puhuvan mulle, että luopumista on koko elämä, mutta odotas vaan, kun kevät koittaa, mulla on taas uudet, ihanat kukat ja lehdet---

Eilen aamulla heräsin jännään oloon. Tiedäthän, sellaiseen, kun ei oikein tiedä, missä on. Aamulla on tosi pitkään ollut heti herätessä tylsä ahdistuksen tunne, kun on muistunut kaikki murheet mieleen, selkäkin on ollut kiukkuisempi pari viikkoa. Nyt ne alkoivat vaan selvitä mun päässä. Selvisi, mikä on mun vastuu, ja mikä muiden, en murehtimalla saa mitään muuta aikaan kuin päänsärkyä ja jännittyneitä lihaksia. Töissä menee, miten menee. Herra hoitaa. Olen ollut tosi väsynyt, heräsin kahdentoista jälkeen---. Eli sumu olikin hälvennyt ja heräsin rakkaassa Liisukan mökissäni valkeiden lakanoiden alla. Aamu tuoksui ja linnut lauloivat---.

Oikeasti mies ehdotti sitten päiväretkeä oikealle mökille. Lähdettiin, vaikka edelleen väsytti. Saunottiin, aurinko alkoi illalla paistaa, meri välkkyi. Joutsenkoiras kävi ilmoittautumassa, että on taas maisemissa, eli souteli rannalle pyytämään leipää, ja kuului sanoneen, että emäntä on jo hautomassa muniaan--- Siinä rannalla, kun seisoskelin joutsenen kanssa, lensi noin satapäinen parvi villihanhia suoraan päämme yli. Mahtava kaakatus. Matkalla kai Lappiin tai sinne päin. Kirjosieppoparilla oli jo pesänrakennuspuuhia pihapöntön paikkeilla. 

joutsen%20plus%20teksti.jpg

Tämä kaikki rauhoitti, mieli virkistyi, saatiin jutella kaikessa rauhassa, koin, että Jumala huolehtii luomakunnastaan, miksei minusta - meistä. 

Periaatteessa istuskelen jossain Pimeän laakson reunamilla, tutkimusmatka jatkuu siitä, mutta kovasti toiveikkaalla mielellä. Ja asun jo selvästi mökissä. Oli ihana venytellä aamulla, keittää kahvit ja nauttia rauhasta. - Kartasta jäi pois vihan mutakuoppa, siellä se on laakson pimeim-mässä kohdassa, mutta laakson pohjalla kulkee myös pikkuinen puro ja sen reunalla kukkia ja ruohoa. Se on ollut aina siellä. 

Aina olen kokenut masennuksen keskellä, että Herra on lohduttanut jollain luonnon kokemuksella, jo nuorena. Nytkin eilen kävi niin. Näen vieläkin silmissäni, kun lumivalkoinen joutsen tuli kaislikon takaa auringonpaisteessa, kaartoi meitä kohti ja tuli rantaan. Se on niin mahtava lintu, ettei oikein osaa sanoakaan. Ja toisaalta hellyttävä, kun se tepastelee ja vaappuu rannalla isoine räpylöineen. Ja kun poikaset ovat kuoriutuneet kesäkuun lopulla, se tulee näyttämään koko perhettään. 

Jatketaan matkaa Isän kädessä 

Liisamaaria