ahtaan%20portin%20silta%20plus%20teksti.

Kiitos!                                                                                                                                       

---varsinkin ihanasta runosta! Se maistuu kesälle, ja netissä  Kaikenlaista rikkautta olen saanut sulta! 

Pihlaja on Ilon kukkulan laella. Se vihreä alue siinä kohtaa kartassa oli olevinansa puu. Täytyy myöntää, ettei ihan selvästi erotu pihlajaksi---. Joo, siis siellä se on. Itse asiassa lopulta saattaa olla niin, että kaivo ja mökki ovatkin samaa pihapiiriä. 

Näin me eletään arkea ja törmäillään omien tunteiden ja sattumusten kanssa. Leipäläpeä on joskus lähes mahdotonta pitää kiinni--- ja ajatuksia kurissa, ja kärsivällisyys katoaa kummasti johonkin ja epäuskokin alkaa kummitella--- Onneksi meidän Herra tietää, mitä me ollaan, ja on loppumattoman armollinen. Jos sun täytyy nyt olla sumussa, kumminkin tiedät, missä on oikea suunta Lohtukivelle - ja varmaan jo löysitkin sinne. Mutta masennus ja kivut eivät ole hyviä seuralaisia, joten saat olla aivan rauhassa marinapäällä---. 

Uskon vuorelta näkee kauas. Ja näkee, että kun tuosta kohtaa on kulkenut tuon verran, on jo aika paljon päässyt eteenpäin. Saa uuden perspektiivin elämään. Se voi laittaa pieniksi palasiksi ja elää yhden palan kerrallaan. Musta on ihana, kun sinä myös näet elämän luonnon kautta. Lintuja - miten paljon eri lajeja käykin teidän lintulaudalla! Täytyy laittaa mökillä pesuvati linnuille, ei ole tullut mieleen. Me ollaan tosin siellä lyhyitä aikoja kerrallaan, joten oikein ei uskalla alkaa ruokkia lintuja. Lokit ja joutsenet saavat kyllä leipää, mutta ne saavat sitten muualtakin---. 

Mitäs jos tavattais kaivolla. Sinä tarvitset ilon ja rohkeuden ja toivon ja rauhan kunnollisia siemauksia kaivon raikasta vettä. Ja sitten voidaan lähteä tutkimaan sun mökkiä tarkemmin--- 

Täällä Lettipää-Liisukka tällä hetkellä omassa pihassa. Löysin muuten keinun, sellaisen, jossa on kaksi istuinta vastakkain. Siinä on mukava istua ja vaikka kirjoitella sulle oooiiikein pitkä kirje---. Mutta kun nyt aika tekee tiukkaa. Mulla on vapaapäivä, eli ehkä lähdetään taas mökille. Olisi paljon tekemistä. Selkä vihoittelee, eli olo on ristiriitainen. Pitäisi toisaalta liikkua kovasti ja toisaalta väsyttää niin, että haluaisi vaan mennä mykkyrään peiton alle. Kumpikin tuntuu terveelliseltä, mutta tiedän, että liikunta ja mökille lähteminen olisi terveellisempää--- 

Mulla on taipumus jättää itseni hoitamatta. Mitäs musta on väliä---. No niin, tämä oli väärä ajatus. On väliä. Olen niin arvokas, että Jeesus on kuollut mun puolesta pelastaakseen mut---. Ja kun elämä on arvokasta, sitä tulee hoitaa. Uskon vuorella tämäkin selviää. Kun sieltä katsoo eteenpäin, alkaa sisältä nousta tervettä elämänhalua, sisuuntumista siitä, että joku yrittää viedä minulta sen, mikä on minulle annettu lahjaksi. Ja se joku on tämä onneton ahdistunut kipeä ruumis ja itsetuhoinen lihan mieli, ja vihollinen siinä vieressä tarttumassa jokaiseen sitä vahvistavaan ajatukseen---sanomassa, että mitä se kannattaa, ei sillä ole kuitenkaan väliä, se ei kuitenkaan onnistu--- 

Mutta joskus kyllä silkka lepääminenkin on tarpeen---. 

Sanoit, että väsymys elämään ja masennus on iskenyt kyntensä aika hanakasti kiinni. Karkotetaan ne Jeesuksen nimessä sinne, mistä tulevatkin, eli Maailman vuoren onkaloihin. Vaikkakin tiedän, että välillä väsyy vaeltamaan kipujen ja kaikenlaisten ongelmien kanssa, lisäksi välillä tuntuu just tuolta, mitä sanoit, ne iskevät kiinni. Silloin se lienee aika pitkälti vihollisen vaikutusta. Vai mites ajattelet? 

Eli on tavallista normaalia inhimillistä väsymystä ja masennusta ja mielialojen vaihtelua, luonnollista reagointia elämän raskauteen. Ja niiden pitää sitten antaa vaan olla ja mennä ajallaan ohi. Mutta vielä sen lisäksi tulee se olo, jossa kuin musta pilvi peittäisi koko sen maailman, joka on hyvä ja kiittämisen arvoinen. 

Mutta kun yhden askeleen kerrallaan ottaa, on taas vähän lähempänä päämäärää - ja nämä laaksot ja pilvet ovat omiaan viemään taas uudestaan ja uudestaan Isän eteen. 

Liisukka