Tuulitukka täällä.                                                                                                   

Kuule, ihan kummasti yhtäkkiä se sumu vain hälveni. Huh hei, joku sen vei mennessään. Tie Lohtukivellekin löytyi ja aikani siellä istuessani ajattelin kavuta sinne Ilon kukkulalle pihlajan oksalle istumaan. Siellä on se sinun kolosi puun rungossa. Ihan tuli mieleen aika kun lapsena jätettiin toisillemme kirjeitä juuri tuollaiseen puunkoloon. Oli aina jännää mennä kurkistamaan, että onko tullut viestiä. 

Nyt ajattelin jättää sinne koloon viestin Jumalalle. Kirjoitin siihen: Isä täällä Pirre, lapsesi. Ei aina niin kuuliainen, kiltti ja hyväntuulinen, mutta kuitenkin Isä, ikävöin sinne Sinun syliisi. En tiedä millaista on olla isän sylissä. Koska oikea isäni ei ole pitänyt minua sylissä niin, että muistaisin sen. Ota sinä Herra nyt minut syliin, olen niin uupunut. Kurkkuun koskee äänetön itku ja en tiedä miksi edes itken. Tai kyllä minä oikeastaan tiedän. Rukoilin juuri miehen puolesta joka on sairastunut keuhkosyöpään. Se toi oman isäni mieleen. Kuinka hän kärsi, ei saanut hengitettyä ja minä rukoilin, että Sinä olisit antanut nopean armollisen lähdön isälle. Niin rukoilin myös nyt. Sillä se kipu rinnassa ja lopuksi tukehtuminen, kun omat keuhkot lakkaavat toimimasta on Herra niin kovaa. Ole Herra armollinen, ota luoksesi tämä tuntematon ystävä joka kosketti minun sisintäni kovasti. Tätä sinulta pyytää rakastava lapsesi Pirre.

Anteeksi Liisukka. Ilon kukkulan kun piti olla onnellisten ajatusten paikka. En tiedä kuinka näin repesin. 

Joo mennään sinne kaivolle, sitä vettä minä juuri kaipaan oikein isoin kulauksin. Pitää huuhdella kasvotkin. Ovat silmät ihan turvoksissa itkun jäljiltä. Jostain kumman syystä kaipaan juuri nyt isää. Kuolemasta on kulunut elokuussa 15- vuotta. 

Haa, löysit sen keinun jota minä olen etsiskellyt. On ollut sellainen näky mielessä, että siellä jossain sekin on. Sehän kuuluu ilman muuta sinne. Siinä nokat vastakkain turistaan. Antaa auringon paistaa ja pörriäisten surista. 

Kyllä se niin on, että kun kolottaa joka paikkaa ja on askel kipeä, huippaa, mieli maassa ja sen lisäksi tuntuu, että koko maailma vähintäänkin putoaa niskaan, niin kukas se siinä vieressä virnuu. Tämä kaviokoipi vihulainen, tekee jalkakamppeja, niin, ettei polvi ole vieläkään kunnossa ja sitten vielä kehtaa valehdella, että ei susta oo mihinkään. Mistä se lempo taas löysi tiensä tohon viereen räkättämään. Taittais niskansa niin siitäkin pääsis. Tämä vihollinen kavereineen on nyt majoittunut tänne mökin liepeille ja kovat panokset ovat tarpeen. Oikein Jumalan suuri tykkipatteri niitä iljetyksiä vastaan. Nyt en pärjää yksin on saatava Herralta apua,

Hyvä, että tuota koskea ei enää ole. Luulen nimittäin, että mun mökkini on siellä joen rannalla, entisen kosken vieressä. Siksi se kait ei ole oikein tullut esiin kun tuo koski on ollut hiukan pelottava. 

Selkoisesti ajatellen, en ole pystynyt mieltämään omaa minääni oikein kunnolla, kun noita pelkotiloja ja sairauksia on ollut niin paljon. Jos joskus on helpompaa niin heti kohta jossain rysähtää. Tämä Jeesuksen tie on ollut niin kapeakulkuinen, että siitä ahtaasta portista kun sisälle pääsin niin oli heti penkalle kivuttava lepäämään. Polku on mutkitellut kun sitä olen kulkenut aina välillä poiketen pientareelle lepäämään. Sanot, että meidän laaksossa ei ole paikkaa, josta ei pääsisi pois. Ihan lohdullista tietää kun on ikään kuin sokeana kulkenut näitä mättäitä pitkin. Sen verran sokea olen, etten vielä ole tullut tarkistaneeksi mökkini väriä ja millainen se mahtaa olla. Tuntuu, että siellä on remontti menossa.

Sukulaisasiat ovat vaikeita. Ei se mitään, että luit tuon kirjeen--- Pommin päällä kun istuu niin on hyvä huolehtia, ettei sytytyslanka pääse vahingossakaan syttymään. Siitä pamauksesta saattaa tulla tosi pahaa jälkeä.
Jos sanon, että otat turhia murheita niin helpottaako se sua yhtään? Eiköhän me koko ajan kanneta sitä ylimääräistä taakkaa ikeenämme. Siitä luopuminen kun tuntuu olevan aika kimuranttia. Niin se vain on, että meidän kohtalona tuntuu olevan tämä turhan lastin kantaminen. Ehkä vielä joskus opimme ja annamme sen meidän Herramme kannettavaksi. Sitähän Jeesus juuri haluaisi. Kantaa kaikki meidän murheet, mutta kun niistä on niin kovin vaikea päästää irti. Onkohan se sitä jonkinlaista masokismia?

Kyllä minä yritän parhaani muistaa teitä kaikkia rukouksin. 

Hyvää yötä, Jeesus myötä. Toivottavasti näit kauniita unia.

Pirre Tuulitukka, hiukset huiskin haiskin.