Ihanaa kun kirjoitit --- Suu korvissa luin ja välillä silmät kyynelissä---. 

Sulla on ikävä isää. Jotain sinussa on tapahtumassa. Sylin tarve on lapsen perustarve. Itkeä pitää niin kauan kuin sitä riittää - sulla varmaan vanhaa surua. Ja Ilon kukkulallakin voi itkeä, ilo ja suru ovat usein hyvin lähellä toisiaan. Kun on itketty tarpeeksi, pyyhitään kyyneleet ja mennään taas eteenpäin. Saa revetä. Se on varsin inhimillistä. Tunteet saa tulla pintaan, silloin voi Jumala niitä koskettaa. 

Pihlajan kolo onkin hyvä kirjeenkätkemispaikka. Ja Isä lukee varmasti. Sitähän sulle nyt pyydetään, kokemusta sylistä, isosta turvallisesta sylistä. Se inhimillisen lapsuudenaikaisen sylin puute on rankka juttu. Ei ole kokemusta siitä, miten siinä voisi olla rauhassa, turvassa, ilman vaatimuksia---, olla vaan, tarpeeksi kauan--- Olet varmaan kuullut tunneakusta. Lapsella tunne-akku tyhjenee nopeasti, ellei sitä saa ladattua isän tai äidin sylissä---. Sinulla ja minulla on tunneakku jäänyt kroonisesti vajaalle lataukselle. Mutta Taivaan Isällä on siihen kyllä oikeat laturit. 

On kovaa, todella, kuolla keuhkosyöpään. Rukoilen kanssasi tämän miehen puolesta, kuka lieneekin. 

Vai se vihulainen on majoittunut mökkisi viereen, ja ihan kavereitten kanssa! Sille on sanottava, että tämä mökki pihoineen kuuluu Jumalan lapselle, ja Jumalan lapsi on Voittajan puolella. Ja aina vaan tolkutettava sille ja kavereilleen, että ei uskota niiden valeita. Näin se on. Eihän me uskota! Me voidaan kaikki, Kristuksessa, kun Hän meitä vahvistaa. Tämä on tosi. 

Tätä olen itselleni sanonut pitkin päivää. Ja monta päivää. Sen kirjeen kanssa kävi aika ihmeellisesti. Jouduin vastaamaan kysymykseen, miksi kirje oli lähetetty. Minua vaivasi kovasti ja lopulta se selvisikin. Muuta ei tarvinnut tehdä. Sain olla asiassa tukena.

Tarttis olla toinenkin rotko, johon kaadetaan turhat murheet! Jotenkin olen oppinut, että ne voi sijoittaa harteille siedettävään muotoon eli viedä ne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi - ja siis kiivetä niiden kanssa Uskon vuorelle. Silti tuntuu. Mitä se lienee - sinä ehdotat masokismia. Toinen vaihtoehto on se, että ollaan jostain syystä opittu kantamaan kaikesta huolta. Jos ei ole mitään huolehdittavaa, sitä etsii suorastaan jostakin---. Kuin olisi väärin olla huolehtimatta---. Ilon kukkulalla ei ole näitä murheita. Siellä itketään parantavaa itkua, ja eletään todeksi Jeesuksen iloa. 

Ahaa, siis sun mökissä on remontti menossa! Ja sinä olet vailla todellista kotia. Pientareella vaan olet lepäillyt. Saat tulla kortteeriin kyllä mun mökkiin siksi aikaa, kun siellä saadaan paikat kuntoon. Mulla on pieni ullakkohuone, jossa voit nukkua yön yli. Lakanoita riittää!! Ja aitassa saunan yhteydessäkin on pieni huone, jossa on ikkunoissa siniruudulliset verhot--- 

Minä käväisin joen puolella kurkistamassa, näkyisikö mökkisi. Koski oli jossain sielläpäin. Sen vieressä oli aikaisemmin valkoinen ruusupensas, tai sellainen hiukan vaaleanpunaiseen vivahtava---. Olen huomannut, että kun maisema laajenee, valo lisääntyy.  Eli enää ei pelota. 

Sun mökin ympärillä on pensasaita, muuten olisin sen jo löytänytkin. Luulen, että väri on keltainen, mutta kun kerran remontti on menossa, voit käydä vihjaisemassa, jos haluat sen myös punaiseksi---tai joksikin muuksi---. 

Kerrot siis, ettet ole mieltänyt omaa minääsi oikein kunnolla. Miten nyt tällä hetkellä koet? Perus-sinä on varmasti Tuulitukka, iloinen, vilkas, lahjakas, monipuolinen ihminen, vai mitä? 

Liisukka