Miehen ongelma on uupumus. Eli väsyttää, mutta ei nukuta. Sanoo, että voimat valuvat pois kuin hiekka tiimalasista. Tänään tiistaina oltiin molemmat Helsingissä ja labrassa.

Niin tuo kasvimaa jäi hoitamatta ja Katkeruuden juuri lonkeroitsi joka puolelle. Se sai viikonlopun aikana ikäviä asioita esiin. Itkut on itketty ja taas itketty. Syyllisyys nostaa päätään ja sitä ei ole saatu vieläkään tallattua rikki. Jaakobin painia käydään. Oikeastaan se alkoi nyt maanantai-iltana ja jatkuu nyt ties kuinka kauan. Eli miten jaksan lapsenlasten kanssa päättyi sellaiseen räiskähdykseen, että en vielä tiedä miten siitä selvitä. Olen nyt just siinä pisteessä, että kuolema tuntuisi tosi lohdulliselta. 

Se mitä tästä jäi käteen oli "olen ollut huono äiti". Siitä tuli paha mieli koska olemme kerran keskustelleet tästä vakavasti ja olen kertonut miksi en ole osannut olla sellainen äiti kuin halusin. Jolloin sain kuulla, ettei ole kummoisia traumoja tullut. Nyt sitten tuli kaikki ulos. Traumoja onkin jätetty oikein korikaupalla. 

Niinpä niin Liisukka, kuten sanoin nyt on reppu niin täynnä, että en jaksa sitä edes raahata. Täällä vuoren rinteellä istun, itken ja rimpuilen sitä milli milliltä ylöspäin. Luovuttaminen olisi niin helppoa, mutta mikä sitten eteen? Tuli kellarista ihan liian kanssa poisheitettävää. 

Voit uskoa, että olen nyt tyhjä. Elän ihan kuin itseni ulkopuolella ja yritän vain pysyä kasassa sen aikaa kun mies on hereillä. Itkuun ei ole tullut vielä loppua. Tänään oli äidin syntymäpäivä hän olisi täyttänyt 88-vuotta. 

Niin tuo pitäisi olla joku ystävä, vaan ei ole. Minunkin ystävä, ainoa sellainen, ei paljon kerkeä soitella. Kyllä se olen minä joka hänelle yleensä olen soitellut. En ole katkera, mutta kuitenkin toivoisin häneltä edes joskus viestiä, yhteyden ottoa. Meillä on kuitenkin tätä hengellistä yhteyttä takana koko minun taipaleeni. Tunnettiin jo ennen sitäkin. Hän on juuri se henkilö joka on ihan konkreettisesti joutunut "sarvipään rusikoimaksi". Hän joka varoitti minua silloin juuri ennen kuin tein sen kamalan ilmavoltin. Hän joutuu myös usein tosi pahoille paikoille. 

Eli jäljelle jäät sinä. Meillä on jotain sellaista, mitä ei monikaan saa kokea. Yhteinen Jumalataival siellä omassa Laaksossamme. Se taival alkoi sinun mukana, mutta jotenkin heti alusta lähtien siellä jossain olin minäkin, tietämättäni. Tuttua on, niin kovin tuttua. Maisemat lähestulkoon samat.

Vielä kysyt, jaksanko kuunnella sun rämpimistäsi. Jos sinä rämmit niin mitä minä sitten teen. Nyt ei ollut edes mutakuoppa. Tiedätkö on ihan sellainen tunne, että olen pingispallo, jolla pari kaviokoipea pelaa. Poing ja toiseen päähän ja poing ja taas toiseen, enkä kykene putoamaan harhaan. Ovat tällä hetkellä liian hyviä pelaajia. Olen joskus kirjoittanut runon jossa sanon sydän rinnasta revitty ja uudelleen ristiin lyöty( Jeesus). Tuntuu ihan samalta.

Nyt on pakko lopettaa. Tämä ei todellakaan ollut mikään iloinen kirje. Halataan kun tavataan, jos vain selviän tuosta vuoren rinteestä.

Hyvin, hyvin itkuinen Pirre