Luin kaikki tekstisi - parin viikon ajalta. Sinä aikana ollaan tehty karttaa ja käyty taistelua ties minkälaisia vihollisia vastaan---. Kylläpä tapahtuu---

Juu, se mun vanha talo. On se kyllä hyvä vertaus siitä, mitä on tapahtunut. Sen pihalla oli jonkinlainen puutarha, josta pääsin kaivopuutarhaan. Nyt juuri lukiessani huomasin, etten ollut ajatellutkaan taloa siten, että sen ympärillä olisi aita---. Oli vaan talo, ja pensasaita, josta mielikuvituksessani löysin pienen portin. Koin, että jossain on, pitää olla, jotain minussa itsessäni, jossa voin olla rauhassa oma itseni. Ensin etsin sellaista ihmissuhteista, ja lopulta ymmärsin, että vain suhteessa Jumalaan, Jeesukseen, voin olla oma itseni---. Siitä se alkoi. 

Eli - oletkin oikeassa - aita portteineen ympäröi mökkiä ja puutarhaa, molempia siis.. Juu, niin se pitääkin piirtää. En vaan kaivolta älynnyt katsoa mökin suuntaan---. Pieni polunpätkä vaan - kas kummaa! Nyt vanha talo on alkanut haihtua mielestä kuin varjo--- tai sumu---

Pimeä laaksokin on sulla joen toisella puolella. Mutta mulla pääsee myös sieltä aika nopeasti suvannolle pesulle kiipeämällä ylös lehtimajan ohi. Mutakuoppa taitaa olla Pimeän laakson siinä päässä-- Miksen sitten ennen päässyt pimeästä laaksosta suvannolle? 

Juu, sauna. On se oltava.. Nyt vasta meni perille, että olit lämmittänyt sen mua varten! Voi sua Tuulitukka, kiitos! Pellavapyyhe ja kaikki! 

Sanot, että kuljet läpi kuivuneen suon Lohtukivelle. Koetko siis sinäkin, että suo on kuivunut? Onko sullakin alkanut ahdistus muuttua selviksi tunteiksi, suruksi, vihaksi jne? Aijaa, tätäkään en muistanut! Sanoit, että jospa koski on siellä, missä kaksi virtaa yhtyvät. Voipa muuten olla. Mutta sinäkin olet kokenut kosken pelottavuuden. Sun mökki on nyt leveän rauhallisen virran varrella. 

Ja sitten sanot, ettet ole Uskon vuorella vielä käynyt - ja vähän myöhemmin, että olisi aika lähteä sinne---. Joo, tästä tuli mieleeni jo aikaisemminkin, että olet varmaan käynyt, vaan et ole ajatellut, että se on Uskon vuori. Aina, kun usko nostaa silmäsi ylemmäs kuin omiin ongelmiin ja kipuihin, kun toivo herää paremmasta, kun saat jättää taakat Herralle, olet Uskon vuorella. Eheytymistä, paranemista, kasvamista tapahtuu kaiken aikaa, ei me sitä aina aistita eikä huomata, saatikka tunneta.

 

uskon%20vuori.jpg

 

Kun olet marinapäällä, huomaamattasi kiipeät Uskon vuoren rinnettä. Sitä voidaan sanoa myös Rehellisyyden poluksi---. Olen jossain vaiheessa rukoillut, että oppisin rehelliseksi. Se se olikin aikamoinen rukous. Vastaukseksi tuli sellaisia kokemuksia elämääni, että sisältäni ryöppysi kapinamieltä, nurinaa, valitusta ja tajusin, että tässä olen oikeastaan rehellisempi kuin aikoihin. Jumala tietää tasan tarkkaan, mitä meissä liikkuu muutenkin---. Ja kun uskaltaa itsekin sen nähdä, se on aika raju juttu, mutta vapauttava, kun silti tarrautuu Jeesukseen. Vai mites olet sinä kokenut? 

Liisukka