Tuo sumu on kummallinen asia. Kun ensin on oikein kirkasta ja kaunista, äkkiä vaan ollaan sumussa. On vaan uskottava ja luotettava Isään, vaikka ei tunnu ei sitten yhtään miltään - tai tuntuu kamalalta. Ja aina vaan kuljetaan vähän kerrallaan, tai istutaan ja odotellaan, että sumu hälvenee. Aina se hälvenee. Sumussa on hiukan pelkoa, ripaus syyllisyyttä, murhetta, epäonnistumisen tunnetta, turhautuneisuutta, mitä kaikkea lieneekään---. Epätietoisuutta ainakin, ei ole oikein varma suunnasta.

Kerrot sisäisestä tuskastasi. Koet, että olet kätkenyt maakellarisi pimeimpään nurkkaan pitkien vuosien ahdistuksen. Me ollaan sellaisia, että vaikka tiedetään Jeesuksen olevan vierellä, meissä tapahtuva mielen paraneminen tapahtuu hitaasti ja ajallaan. Ja niin kun sanoit, ei oikein ole edes voinut purkaa itseään, koska on pitänyt vaan jaksaa. Niin olen kokenut minäkin. On pitänyt taapertaa eteenpäin, vaikka on voimat lähes loppu. Ja kuitenkin vain lähes - aina on menty päivästä toiseen. 

Ehkä kuitenkin jokin prosessi on ollut kaiken aikaa menossa. Nyt olet tullut siihen pisteeseen, että kellari auki, ja roinat pihalle! Ethän vielä heittänyt kaikkea pois? Katsos, joukossa voi olla jotain käyttökelpoistakin. Istu siihen kellarin viereen - kai huomasit, että siinä on mukava penkki sireenipensaan alla, jossa voit perata kaiken, mitä sieltä löytyi. Varmasti siellä on tallella jotain hyvääkin - vaikka talviomenoita---. Kipujen ja surujen ja menetyksien tunteiden alla on myös jotain kaunista. Olisko näin? 

Mutta Tuulitukka, katsos nyt tarkemmin kasvimaallesi! Rikkaruohoa siellä saattaa olla, mutta niiden joukossa kaikkea samaa, mitä munkin ryytimaalla. Sinne ne on kylvetty, kun olet tullut uskoon. Kyllä mullakin on perkaamista päivittäin, ettei sato tukahdu rikkaruohoihin! 

Tuulitukan pitää saada voimistua ja herätä todella eloon. Paljon huomiota, ja syliä. Ei ole pakko niin kauheasti jaksaa. Voi pistää stopin sisäisille vaatimuksille. Saa leikkiä ja istua lammen rannalla ja keinuskella Ilon kukkulan pihlajanoksalla. 

Kerrot, että vihollisella on kavereinaan lähettyvillä kateus, katkeruus, viha, heikkous, toivottomuus ym.  Kateus nousee kai siitä, että mun tie tuntuu olevan vaikeampi kuin jonkun muun. Ja olen huomannut, että joillakin se oikeasti onkin vaikeampi Kun ajattelen sinun kaikkia koke-muksiasi ja sairauksiasi, menen kyllä hiljaiseksi. Kuitenkin - mikä todistus uskon voimasta se, että yhä vaan turvaudut Herraan ja kuljet uskollisesti Hänen tietään! 

Liisukka