Eikö ole merkillistä, että me etsitään itseämme vaikka mistä ja loppujen lopuksi löydämme itsemme Herran avulla. Kuitenkin täytyy muistaa, että sitä etsimistä ja löytymisen riemua jatkuu koko elämämme ajan. Jos hetkeksi herpaannumme niin heti kadotamme otteemme siitä hyvästä ja epäilykset nostavat päätään. Se on se viekas kaveri joka ehtii joka paikkaan. Ei se niitä häiritse, jotka sillä on, mutta niitten ympärillä se pyörii ja tekee jalkakamppeja ja kun rähmällämme siellä tomussa makaamme, se nauraa räkättää ja kysyy, että jokos uskot, että et kelpaa. Siinä heikompi voi jo sortua, mutta onneksi on tässä matkan varrella jo siksi monta kuperkeikkaa tullut tehtyä, että ei ihan helposti enää yllätä. 

Olen jo pitkän aikaa huomannut, että tuo sinun vanha talo on purkutuomion alla. Aikanaan sen tilalle tulee jotain hyvää ja ihanaa. Sitä vain emme vielä tiedä. 

Äläpäs mene korjaamaan sitä karttaa. Siinä joki kulkee, siis toinen haara Uskon vuoren alta, siis alimmaisena. Rotko on siellä vieressä. Sinnehän ne pahat risut ja juuret ja kivet kipattiin. Siellä vuoren sisällä on se maanalainen meri, jonne kaikki turhat syyllisyydet, katkeruudet ja muut kiukut on kerätty. Sinne meren syvyyteen ja Jumala on laittanut sinettinsä, että eivät enää koskaan pääse sieltä ylös. Se virta joka vuoren alta tulee esiin on puhdas. Molemmat joet jatkuvat ja aikanaan yhtyvät yhdeksi. 

Sen puhdistetun joen rannalla on tämä minun Keltainen tupani. Sen tiedän. Ympärillä paljon sireeneitä ja valkoisia ruusuja. Lisäksi metsäruusu on levinnyt  sinne. 

No Pimeästä laaksosta pääsee uimaan kummalta puolelta tahansa. Se kait tuli sille toiselle puolelle siksi, että Rauhan virta oli siinä välissä ja Surujen laakso on sillä puolella. Siellä olen ihan varmasti kävellyt silloin kun saattelin epäuskoisena pieniä kaksosia. Huutaen suuria MIKSI, MIKSI kysymyksiä, saamatta niihin vastauksia. Vei rakkaimpasi mukanaan. Pienet suloiset tyttövauvat, niin viattomat, puhtaat, eivät saaneet elää. Oli pakko luovuttaa. Isä kuoli kolme päivää sen jälkeen ja olin menettää järkeni. Siitä alkoi syysmyrskyt ja ne kestivät talventuloon asti. Isän kuoleman opin ymmärtämään, oli keuhkosyöpä, mutta nämä pienet viattomat tytöt, en ymmärrä! 

Pirre