m%C3%A4nnyt%20plus%20teksti.jpg

 

Juu, just niin!! Jippii, sie sait apua, mahtavaa, kiitos Herralle! Tuhkasta nousee aamu, kyllä, kyllä! Letti-Liisukka hyppii täällä intiaanitanssia Ilon kukkulalla--- 

Täällä päässä myös jotain tapahtuu. Pahan nuolet viuhuvat, mutta niille on löytynyt seinä vastaan. Kai se on sitten se uskon kilpi. Ja se on juuri niin kuin sanassa sanotaan. Voimme sammuttaa pahan palavat nuolet! Sihinä vaan kuuluu, kun ne sammuvat--- Vai pitäisikö ajatella, että pahan nuolet sattuvat kyllä, mutta ne eivät saa meitä palamaan karrelle, kun uskon kilpi ne sammuttaa---. 

Eli jään odottamaan kirjettä! 

Liisukka 

 

Lauantaista sunnuntaihin                                                                                     

Tänään sitten ilmeisesti se reppu otti ja lensi kaaressa sinne vuoren huipulle. Siellä olen istunut ja katsellut maisemia. Näkyy pitkälle ja paljon. Tuolla kaukana on sinun mökkisi ja Ilon kukkula. Näkyy myös meidän lampi. Mun mökin katto myös häämöttää puskien keskeltä jos osaa katsoa oikeaan suuntaan. 

Huipulla tuulee aina, mutta tämä tuuli on leppeää, ihan hyväilee kuin Jumalan käsi.  Se on jo monta kertaa pyyhkinyt kyyneleeni pois. Nämä päivät jotka olen taivaltanut rinnettä ylös ovat olleet outoja. 

Olen kuin sisäisesti tyhjä ja kuitenkin tuska oli koko ajan mukana. Möykkynä kurkussa ja ahdistuksena rinnassa. Sitten helpotti jo ahdistus kun sain tietää nuo miehen tulokset ja sen, että tuo uupumus on ihan normaali tila. Lääkäri sanoi, että mies on niin kuihtunut, ettei lihaksissa ole mitään jäljellä. Nahka roikkuu kuin 6 numeroa liian suuri vaate päällä. Ruokahalua pitäisi saada, mutta kun ei mikään maistu. Ihan väkisin syö sen mitä syö. Iloitsin myös siitä, että tytöt lähettivät vaarin päivänä "Maailman ihanimmalle vaarille onnentoivotukset" Vantaan kauhukakaroilta. Tytöt olivat oma-aloitteisesti sen pistäneet tulemaan. 

Sanoi, ettei jaksa noita puita naapurista raahata kun on niin jyrkkä mäki ja ei ole voimia. Soitin sitten pojalle ja sanoin, että puita on saatavilla talveksi, mutta isä ei niitä jaksa meille raahata. Hissukseen kyllä pilkkoisi ja pinoisi. Nuoret tulevat Juhannukseksi ja silloin poika lupasi rahdata niitä puita sieltä naapurista. Lähtevät juhannuksen jälkeen Norjaa kiertämään ja siihen menee pari viikkoa. Se tuntuu kamalalta kun mies kulkee edestakaisin ja huokailee ja minä tunnen syyllisyyttä, mutta en tiedä mistä?

Täällä mökillä on ollut sellainen hyljätyksi tulemisen tunne. Vaikka ihan yhtä yksin oltiin kaupungissakin. Kait se on sitä, että kaikki on nyt kauempana. 

Tytön puhelussa tuli esiin sama ongelma kuin mullakin, että ei saa nukutuksi kunnolla. Menee aamuyölle ja pakko on nousta kuitenkin aikaisin ylös. Lapset, koirat, iso koti, joka siivottava kunnolla joka päivä, koirien takia, nurmikot, pensaat, omenapuut, talvella kamalat lumityöt. Pihalta nousee tosi jyrkkä ajotie ylös tielle. Tosi paha paikka. Tämä kaikki on risteillyt aivoissani .

Juu, oikeassa olet siinä mielessä, että kummallakin räsähti, väsymyksestä johtuen. Niinhän se on, että usein kärpäsestä tulee härkänen. 

Mulla on ollut muutenkin aina vaikea soittaa tytölle kun en koskaan tiedä onko kiire. Jos on, niin on niin kärsimätön, että itkua on saanut niellä. Siksi en paljon soittele vaan odotan, että sieltä soitetaan. Eiköhän tässä tullut ihan riittävästi tätä samaa asiaa, että tässä ja nyt sille piste. 

Tuossa äsken tapahtui sellainen pieni ihme eli vähän yli yksi mies heräsi ja sanoi, että vieläkö sä olet koneella. Sanoin, että vastahan mä aloitin. Mikähän mut herätti ja heti perään totesi, että on nälkä, pitää nousta syömään. Siitä ilosta hyppäsin ylös ja kannoin pöytään juustoa, kinkkua, flooraa ja hän otti leivän ja maidon. Mutustin onnellisena mukana. Hän söi kolme palaa leipää juuston ja kinkun ja maidon kanssa. Arvaa tuntuuko hyvältä. Ihan tippa on taas silmässä, mutta nyt ilosta. Nämä ovat niitä Jumalan kultahippuja tällaiset hetket.

Naapurin rouva soitti meidät illalla kahville ja katsomaan formuloiden aika-ajoja heille. On mukavaa vaihtelua meille ja sinne puoliskokin lähte

Tämän halusin jättää tälle yölle viimeiseksi. Mun Keltainen talo, siinä on todellakin iso avokuisti ja neljä valkoista tolppaa. Kuistin katon reunaa kiertää valkoinen niin kutsuttu pitsireuna. Kuistilla toisessa reunassa on kaksi rottinkituolia ja pieni pöytä jo hiukan harmaat. Tolppaa kiertää klematisköynnös ja ruusupensaat vieressä, että siksi eivät ole kunnolla näkyvissä. Sen jo tiedän vaikken ole sisällä käynyt vielä, että kuistin takana on eteinen josta ovi vasemmalle vie kammariin ja oikealle keittiöön. Ne pitäs siivota, tuulettaa ja katsoa mitä remonttia ne vaativat. Minkälaiset tapetit keittiöön kysyit kerran. Mulla on nyt menossa kummallinen sininen kausi. Pidän kauniista lemmikin sinisestä? Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut.  

Noin selkokielellä jotain hyvääkin on olemassa. Poika ja miniä tulossa juhannukseksi ja hyvät naapurit, vaikka heitä näkyykin harvoin. Kunpa vielä tuo kesäkin alkaisi eikä olisi niin kamalan kylmää ja sataakin sais mieluummin yöllä. Eilen leivoin ison taikinan ja tein rahkapiirakoita, korvapuusteja ja voisilmäpullia. Suurin osa on pakkasessa. Kääretorttuja vielä pitäs sinne leipoa, että on mistä ottaa. 

Jahas, nyt sitten on sunnuntai. Jatkan vielä tuosta mun torpasta.

Se on jonkin matkan päässä tuosta joesta, siitä ekasta, joka tulee sieltä Uskon vuoren alta. Vesi on nyt niin kirkasta, että pohjan kaunis hiekka ja värikkäät kivet näkyvät selvästi metrienkin päästä. Mökin portailta näkyisi joelle, mutta nuo pensaat ovat saaneet rehottaa miten sattuu, että ois raivaustyötä silläkin saralla. Rannassa on ihan oikea savusauna, mistä siihen tullut, kuka rakentanut, en tiedä. Siinä se törröttää joen töyräällä ja siitä on laiturille kiven heiton matka. 

Oletkos nähnyt laituria. Siinä on levennys ja penkki kummallakin reunalla. Siinä on hyvä henkäistä kun on uinut saunan jälkeen. Keskeltä tulee raput ylös joesta. Vesi on niin puhdistettua, että sitä voi vaikka juoda. Oiskohan kolmesataa metriä alaspäin niin silta menee yli joen. Sillan yli kulkiessa tulee tavallaan isolle pitkälle saarekkeelle ja sen yli mennessä vastaan tulee toinen silta se on mustaksi tervattu ja kaiteet ovat onneksi valkoiset. Sen jos ylittää tulee vanhan maailman puolelle. Siellä sitten on sitä kaikkea. Nuolia, oravanpyörää, pintakiiltoa ja kuormatolkulla turhuutta. Sinne ei Tuulitukka kaipaa. Ei myöskään Letti-Liisukka. Vähän matkan päästä noista silloista yhtyy joki taas yhdeksi suureksi ja se jatkuu kaartuen tuonne mereen siellä jossakin.

Pirre