Tulin todella iloiseksi kirjeestäsi! Asiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Ja reppusikin jäi Uskon vuorelle. Sinne se usein jää--- Kyllä, Fenix-lintu nousee nim. om. tuhkasta! Uskon vuorta päästään helposti alas, yleensä ollaan niin iloisia, että juostaan vaan sitä pehmoista polkua--- ja huomaat, että lammen ohi pääsee sillalle, ja hiekkarannallekin aika helposti. Mutta sinähän juoksit suoraan omalle pihallesi kuivuneen suon läpi. 
Tuo alhaalla jokien välissä oleva synkkä metsä- ja suoalue on sitä aikaa, jolloin rämmin ja harhailin onnettomana ennen meidän tapaamista. Olin oppinut polun Uskon vuorelle, mutta en vielä Rauhan virran yli, vaan yläkautta. Toivon kukkulan löysin taas viime kesänä. Suolampeen pulahdin monesti, ja kaipasin opastajaa, ja kaveria, joka sanoisi, etten kuitenkaan ole eksynyt—

Oikealta tulee varmaan polku Maailman vuorten solasta Jumalan maailmaan, joten ahdas portti lienee siellä. Mitäs arvelet? Ja vasemmalta pääsee, tai joutuu, tai luiskahtaa harhapoluille, kuten kerroit. Tähän sitten lisää ajan mittaan---. 

Onko mökkisi oikealla paikalla? 

Täällä ollaan---nyt kyllä istumassa rantakivellä - Rauhan virran juoksulla, Uskon vuoren alapuolella. Vieressä tuoksuu ruusupensas, ei ollenkaan hullumpi olo. Mulla ei ole tallia hevoselle, vaan se asustelee täällä eräässä luolassa, ja pureksii nyt heinää niityllä joen rannalla. Kun on taistelun paikka, se osaa olla just oikealla paikalla oikeaan aikaan---ja päästää minut selkäänsä. Harvoin olen ollut todella ns. henkien taistelussa ihmisten kanssa, mutta joskus, ja nyt tuntuu siltä.- Muuten se viettää ihanaa villihevosen elämää laukaten siellä vihreällä niityllä lähellä suvantoa---. En ole keksinyt sille nimeä, mutta ehkä sekin aika tulee. 

Mulla on lapsesta asti ollut mielikuva siitä, että hevonen jotenkin kuvaa vapautta ja voimaa---. En ole koskaan oikeasti ratsastanut. 

Tänään on käyty Hesassa, istuttu bussissa ja junassa ( minullakaan ei ole ajokorttia) ja oltu töissä. Monenlaisia mielikuvia pyörii päässä. Ja päällimmäisenä on ilo. Sinusta on tullut niin läheinen, että tulin iloiseksi sun ilostasi! Oli aika jännä eilen piirtää tuota karttaa. Se alkoi elää uudella tavalla. Siitä kohta. 

Mutta ensin sun kirjeeseen. Pääsit siis huipulle. On ihanaa, kun Jumalan tuuli hyväilee kyyneleet pois, ja taakka alkaa liueta sydämestä, möykky sulaa kurkusta ja ahdistus vaihtuu rauhaksi. Tulee tilalle luottamus, vaikka olosuhteet eivät muuttuisi paljonkaan. Näkökulma muuttuu. Juu, näkyy kauas. Jotenkin asiat asettuvat paremmin oikeisiin mittasuhteisiin---. Vai mites ajattelet? 

Olettehan te siellä aika syrjässä ja yksin, onhan siinä totuttelemista. Tuntuu, että koko tilanne on teille molemmille vaikea. Enpä siis ollenkaan kummastele tunteitasi. Mulla ainakin olisi vähän neuvotonkin olo. 

Oli aivan ihana lukea, kun miehesi halusi voileipää! Kun juuri olit sanonut, ettei maistu mikään. Toivottavasti tilanne on jatkunut.

Onko sun mökin avokuisti sellainen, että se on talon kahdella sivulla? Minkälainen on klematis? Sinä tiedät enemmän näitä puutarhakasveja? Joo, tulen kahville, kivaa. Kurkistin hiukan varkain sun eteiseen. Näin kauniin lipaston, sellaisen, jossa on kolme laatikkoa päällekkäin, ja päällä pieni peili. Ylin laatikko on selvästi lukossa---. Ei ollut ollenkaan siivotonta. Mattokin oli lattialla, näin vilaukselta jotain kauniin sinisen raidallista---. 

Ihana on sinun joen rantasi! Siinä laiturilla voi katsoa vettä, kun se virtaa, ja kertoo rauhasta, ikuisesta rauhasta, joka tulee Jumalan luota. 

Aika hassua, että olin ajatellut myös alas vasemmalle sen harhapolun. Siellä on maailman kaupunki, jonne ei tee yhtään mieli. Minulla oli aikoinaan sellainen harhapolku, että tein aivan oman uskonnon. Tein tavallaan oman jumalan itselleni, ja kaikki riippui vain siitä, miten minä uskon. Uskoin, että ihminen (ihmiskunta) itse vähitellen kasvaa kohti jumaluutta--- Se oli aivan järjetön juttu, mutta selkeästi eksytys, eikä nykyisin kovinkaan epätavallinen, kuten ollaan kirjoitettukin. Uskoin siihen vuosikausia. Kunnes se vaan hajosi. Jouduin tilanteeseen, jossa olinkin pimeyden ja pelon edessä. Aloin palata takaisin Armon virralle päin. Se on pitkä tarina--- 

Liisukka