Muistatko kun sanoin, että vanha talosi ja Liisukan tupa lähenevät ja lopulta tämä pelottava talo sulautuu pois? No, ei se sulanut, vaan muuttui. Se on se Ystävyyden ja Rakkauden majatalo, jonne me saatamme rukouksien kautta kaikki läheisemme ja ystävämme. Siellä levätköön ja toivokaamme, että myös kohtaavat meidän rakkaimman, Jeesuksen. Sillä talolla, joka muuten, ei ole enää harmaa, on uusi tehtävä. Se on Rukousten koti. Sitä suojaa Jeesuksen nimi ja veri. 

Sanoit nukkuneesi huonosti, nähneesi painajaisia ja sitten tuli ihana laulu ja sinä ikään kuin taas selvisit sumusta kirkkaammille vesille.

Kysyt, että jaksanko vielä kuunnella. Sitä vartenhan meidät Jumala on yhteen nitonut. Olemme lomittain kuin sormet ristissä ollessaan. Toinen toistamme tukien elämämme helpottuu. Jumala tiesi jo silloin kun ohjasi meidät yhteen, että tästä tulee vuorovaikutus. Sitä kautta olemme kyenneet nostamaan ja kannustamaan toisiamme kun elämä vaihteeksi kolhii. Yhteinen rakas ystävämme Jeesus kulkee kanssamme ja antaa silloin apua (sanat kirjeeseen) kun sitä kipeimmin tarvitsemme. Emme tee mitään itse vaan Hänen valvonnassaan. 

Ei, kyllä minä nyt tulen sinne Uskon vuorelle kanssasi. Haluan katsoa kauas ja nähdä sen huikaisevan kirkkauden, minkä tiedän sieltä näkyvän. Viimeksi olin niin masentunut ja taakka niin painava, että jäi katseleminen tulevaisuuteen tekemättä. Nyt tuntuu kaikista asioista huolimatta, että näkymä kirkastuu. Edessä on hiukan valoisampaa.

 

Uskon%20vuori-kartta.jpg

 

Hyvää viikonloppua sinulle toivottaen Uskon vuoren rinnettä kipuava

Tuulitukka.