En ollut ymmärtänyt, että Hän oli jo ajat sitten tullut vastaan ja odotti, että minä vaan kääntyisin ja ojentaisin käteni. Siellä rannalla Hän oli ja odotti ja veti rakkaudellaan puoleensa. Hän tiesi, että joudun tuhoon, jos lähden vielä väärään suuntaan. Tämä rukous tuotti tulosta. Eräässä kokouksessa, kun laulettiin virttä Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa---, sen aikana elämä muuttui. Kun virttä alettiin laulaa, en ollut sisällä, mutta kun tultiin säkeistöön:---siell on kirkas lasimeri, pyhä veri kiitosvirtenämme on---, silloin olin sisäpuolella. Kuin silmät olisivat auenneet, valo syttynyt. Tämä on totta! Tämä on oikeasti totta! 

Istuin väkijoukossa eteisen portailla, koska seuroissa oli niin paljon porukkaa. Mies istui muualla, samoin ystäväni Eeva. Tultiin eri aikoina, minä vähän myöhässä---. Kun siitä lasimerestä laulettiin, tuli mieleeni kuva isosta joukosta valkopukuisia ihmisiä ja se meri---ja selvä, täysin selvä varmuus siitä, että kuulun siihen joukkoon. 

Minä, joka en päivää ennen ymmärtänyt sitä, että Jeesuksesta todistetaan, puhun tuntitolkulla seuraavana päivänä serkulleni kotona siitä, miten ainoastaan kristinuskon sanoma on totta, miten Pyhä Henki vaikuttaa siihen, että tullaan uskoon, miten annetaan elämä Jeesukselle---. Vaikka olin lukenut Raamattua vuosikaudet, nyt vasta löytyi sanoja ´synti´, ´Pyhä Henki´, ´uudestisyntyminen´, kuolemasta elämään´ jne---. 
Se oli vaikea, mutta niin helpottava ja innostuttava paikka. Olin harannut vastaan kuin paha aasi, ja nyt kuitenkin huomannut, että tässä on totuus. Ilo oli intoa lukea Raamattua, oppia kaikki, lähteä työhön jne. Lepääminen Herrassa Jeesuksessa oli vielä kokematta, mutta sitä olen saanut myöhemmin oppia ja siitä riemuita. Piti ensin Hänen ottaa pois kaikki oma yrittäminen ja saada minut näkemään omat kuiluni---. Hänen sylissään olen silti tainnut olla koko ajan---, vähän vikuroiden, mutta Hän on vaan pitänyt kiinni--- 

Sanot, että sitä vartenhan Jumala on meidät yhteen nitonut, että kuuntelemme toisiamme. Oukei-oukei, uskon, uskon---! Minä olen ollut niin kauan ( aina ) ilman ihmistä, joka oikeasti kuuntelee, vastaa, välittää, ohjaa, ottaa kuin kädestä, että tämä tuntuu lähes uskomattomalta. Miten mulle jotakin näin hyvää voi edes tapahtua! 

Ja todella, jos nämä muut, jotka ovat minut aikaisemmin torjuneet, eivät olisi sitä tehnyt, eihän me oltais tavattukaan! Jumala säästi meidät toisillemme jakamaan samankaltaisia kokemuksia ja seikkailemaan yhdessä. 

Tiedätkö, sitten kun avain löytyy, sitten avataan ylälaatikko. Varovasti, vähän kerrallaan, asia kerrallaan---. Ja se löytyy juuri silloin, kun on sen aika. Ainiin, ihan kuin sun mökissä olisi ullakko, tai huone yläkerrassa? 

Eli älä pelkää, usko ainoastaan, pitää edelleen paikkansa! 

Nyt menen aamukahville, tänään vasta äsken ymmärsin, että loma alkoi---. 

Terveisin Lettipää. Tänään sain jo letitkin kauniisti.