Tuli mieleeni taas eräs kuva---. Kun joudun suoalueelle, Lettipää-Liisukka jää taustalle ja Järki-Liisukka rämpii eteenpäin ja pelkää koko ajan joutuvansa lampeen tai muuten vaan nenilleen. Ja joutuu, koska pelkää. Nyt ajattelin, että Lettipää puree hammasta, ja uskaltaa lähteä itse katsomaan, missä kohtaa pulahtaa suokasvien joukkoon. Ja hän tulee lammen rannalle, vaikka hänkin pelkää. Hän pelkää tunteitaan, Järki-Liisukka pelkää sitä, että joutuu paljastetuksi--- ettei osaakaan, ettei sitä ja ettei tätä. 

Ja nyt olen siis suolammen rannalla. Reuna on sammaleista ja polku kulkee sammalikon kautta. Jaaha---tuossa se on, kivi, johon kompastun. Sen nimi on Ei-Mun-Elämästä-Tule-Mitään. Ja porloiskis, sinne sitä taas räiskähdetään. Koko vanha ei-tule-mitään-tunteiden sekamelska hyrrää päässä ja kysymykset pommittavat aivoja - MIKSEI mun elämästä tule mitään? Kaikki on mennyt pieleen. 

Ja tässä nyt istun mättäällä ja mietin, miten tästä eteenpäin. Tulisitko mun kanssa pohtimaan, mitä moiselle kivelle pitää tehdä. Pitääkö se vaan kiertää, vai kaivaa ylös, vai onko kiviä enemmänkin, joita pitkin voisi päästä lammen poikki? 

Mulla on aina ollut sellainen sisuuntunut olo näitten juttujen kanssa. En antaisi periksi. Mun on OSATTAVA mennä tästä kohdasta niin, etten syöksy vanhoihin oloihin. Kaikki mennyt jumahtaa mieleen kuin päivän teksti---sanoit --olipa hauskasti sanottu, just niin, hi-hi-hi-hi---. Kyllä nyt taas huvittaa, kun on kuivilla, mutta annas olla, kun taas olen suossa---. 

Juu, olet tasan oikeassa, pelkään huutoa ja riitaa ja haluan olla mieliksi kaikille ja kaikessa. Niin juuri, voisiko sen edes paremmin sanoa! Olen oppinut, että ei tarvitse olla kiltti, enkä ole kiltti ollenkaan esim. töissä, paitsi joidenkin ihmisten kanssa jännitän. Pelkään heidän reaktioitaan. Mutta miehen kanssa helposti joudun tilanteeseen, jossa alan olla mieliksi. Tässä on tasapainottelemista. Riippuvaisuus - erillisyys. 

Kyllä se niin on, että mies on minullakin se ainoa ihminen. Näin monen vuoden jälkeen (kohta 35 vuotta, sulla vielä kauemmin) on jo niin kasvanut kiinni toiseen, että elämäntoveruus on paras sana. Ja silloin ollaankin riippuvaisia. Tai käyttäisikö sitä virallista uutta sanontaa ´tarvitsevia´. Olen riippuvainen hänen hyväksymisestään. Kyllä. 

Olipa kaunis kuva kristallikukista Surun laaksossa. Ja että olet päässyt rauhaan kaksostyttöjen menetyksestä, on ihanaa. Ja minä äidin kuolemasta. Yksi suru minulla on vielä, ja se on veljeni. En ole osannut surra. Koin silloin vuonna 2000 kesällä, että harmaa suru muuttui värilliseksi. Mutta se pakeni jonnekin. Veli tulee välillä mieleeni ja hiukan pahalla tavalla. Surussa on kipua ja pettymystä. Nämä täytyy vielä viedä uudelleen Herralle. Veljeni elämä ei ollut ollenkaan sellaista, mitä oletin sen olleen. Se oli tuskainen ja pelokas elämä. Olen surrut sitä, että hän ei ehkä koskaan päässyt yli meidän yhteisen äitimme kuolemasta. Ja sitä, että hänkin tavallaan hylkäsi minut. 

Veljen kristallikukka on vielä istuttamatta. 

Nyt olen kävellyt takaisin suolammelta. Laitoin vähän viittoja niin, että osasin takaisin Vaaralliselle sillalle. Ainakin nyt. Täällä jotenkin on sellaisia varjoja, jotka kuiskuttaa, että ei tänne Jeesuskaan tule mukaan kanssasi, olet niin surkea soittesi kanssa---. Mutta nyt on niin, että Lettipäinen meikäläinen nostaa vaan päänsä pystyyn ja sanoo, että suu tukkoon, minä osaan tästä mennä ainakin Armon virran hiekkarannalle, ja Herra Jeesus on luvannut tulla kaikkialle mukaan. Kävelen hitaasti Rauhan virran rantaa. Se virtaa ja kivet kimaltavat sen pohjassa---. 

Tulen hakemaan sinut mukaan. Kai olet jo valmiina odottamassa mökkisi pihalla? Meren rannalla on kaunista. Penkki on takorautaa, siinä on selkänojassa ja kädensijoissa ruusukuvioisia kiemuroita. Vanhan rantakoivun riippaoksat liikkuvat hiukan tuulessa, ja aallot loiskivat rantahiekalle hitaasti ja rauhallisesti kuin hengityksen tahdissa---. 

Joskus, kun en saa unta, ajattelen niitä aaltoja. Usein olen nukahtanut siihen mielikuvaan ja turvalliseen oloon. 

Siunauksin, halauksin, rukouksin 

Letti-Liisukka