Sulla onkin aika pysähtynyt. Se on nyt tämä aika. Se on kuin sun metsäpolku, jota vaan jatkuu ja jatkuu, samanlaista metsää, vaikeakulkuista. Tietää jotenkin, että se on matka toisesta paikasta toiseen, tästä tilanteesta jotenkin ulos, mutta matka on tuskastuttavan pitkä. Metsäpolku kyllä menee, siihen tottuu, mutta rukoilen sun puolesta, ettet joudu pahoille soille. - Surun laaksossa ei olekaan soita. Ehkä munkin suot pitäisi kuivata, kaivaa joki, puro, suolammesta Armon virtaan. 

Tuli juuri mieleeni. Kun tappelin siellä rotkon reunalla kivien kanssa, ajattelin, että tästä lähdetään polkua eteenpäin, ensin Putoukselle ja suvannolle, ja siitä eteenpäin niin, että tämä tuleminen sinne jää sivuseikaksi. Vaan toisin kävi. Me ollaan sen jälkeen löydetty mökit ja virrat ja lähde ja Uskon vuoren monet polut ja minä jouduin pahaan taisteluun ym. ym. Nyt ollaan taas oltu sinä Surun laaksossa, minä suolammessa---. Eli tuli mieleen, että nämä alueet pitää koluta läpi niin, että ne todella tunnetaan. Ehkä se kestää koko loppuiän. Mutta Uskon laaksoon saa aina tulla ja etsiä uusia ihania Lupauspaikkoja. Ja koko ajan ollaan vahvempia ja rohkeampia. 

Sinua itkettää jo senkin takia, että olet niin väsynyt. Mikä sua nyt auttaisi? Rukoillaan todella lepoa, levon tunnetta, rauhan oloa, sitä, että kaikki murheet jäävät sivuun ja sinulle jää vain onnellinen olo Jumalan sylissä. Herra on luvannut antaa levon. Vedotaan siihen. Hän on vahva heikoissa. 

Rakastetaan vaan, näitä miehiämme. Yhä enemmän. He ovat ihania, heidän tulee saada olla miehiä, ja meidän naisia---. Se on tärkeää. Jumala loi meidät miehiksi ja naisiksi. Siinä onkin tekemistä kerrakseen. Miesten tulee rakastaa ja naisten kunnioittaa, sanotaan Sanassa. Vaikea pala molemmille. 

Mutta nyt tuntuu, että tarvitsisin kunnollista puhdistusta. Oikein sitä autuasta oloa, että koko syntisyys, teotkin ja asenteet ja turhat sanat ja kaikki, mikä estää Jumalan tahdon toteutumista elämässä, on pesty pois Jeesuksen veressä---. Rauhan virtaan pulahduskin on jo jotain, mutta jospa kävelisinkin oikopolkua suoraan Armon virran hiekkarannalle. Tuletko mukaan? Sinne jää kaikki ja ollaan puhtaita, uusia luomuksia, Jumalan valtakuntaa varten valmistettuja---. Ja saadaan voima jatkaa kaikessa, mitä tässä nyt on käsillä. 

Vaikka kyllä sunkin pitää tulla mulle kylään joku päivä. Kävellään meren rantaan, niin näytän sulle penkin ja saat kuunnella aaltojen lauluja---. Mulla on hedelmäkakkua, pehmeää ja makoisaa, sisällä luumua ja omenaa, otetaan sitä mukaan--- 

Ai kun kiva, että mun tukka on jo hyvin! Kyllä se sullakin on jo ihan siististi. Nyt kyllä istutaan tässä niin kauan, että rauha täyttää meidät ylitsevuotavasti! 

Rauha ja ilo on palannut. Tuli, mitä tuli, Jeesus on meidän kanssa! 

Rukoillen teidän puolesta 

Liisukka