yksin%C3%A4isyyden%20kari%20plus%20tekst

 

Aivan oikein olet huomioinut. Jos jokin asia luistaa tai jonkin oikein oivaltaa niin kukapa se taas siinä? Arkkivihollinen numero 1, " kaviokoipihan" se.  Se kun ei yhtään tykkää siitä, että meillä menis hyvin ja vielä vähemmän siitä, että osaamme käyttää aivojamme ajatteluun. Kylläpä kävitkin lävitse varsinaisen myllytyksen. Sanoisinko, että olit myllykivellä rukiin jyvänä ja tämä sarvipää väänteli kiviä. Siinä sitten sinua kuorittiin kerros kerrokselta, sattui, tuntui inhottavalta ja sitten rupesi naurattamaan. Kas " nauruhysteeriahan" siinä tulee, kun ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Hyvä oivallus tuo, että eihän meidän tarvitse kaikkea osatakaan. Näinhän se on. Ei kukaa-aa-aan osaa kaikkea... tosi on! Elämähän on koko ajan uuden oppimista. Sitä vain tahtoisi osata kaiken, mutta jos me osaisimme jo kaiken, niin mihin sinä tarvitsisit erästä Tuulitukkaa---kysynpä vaan, kysyn? Et olisi  kirjoittanut mulle kirjettä ja mitä me oltaisiin menetetty, ajattele nyt? Koko tämä ihana Uskon laakso kaikkine hyvine ja huonoinekin puolineen. Ne kummatkin kuuluvat elämään ja kasvamiseen ja sitä kautta on Jeesuskin tullut vieläkin läheisemmäksi. ---Onhan näin?

Tuli mieleen, että kyllä meidän on itse kaikki koettava ja pulahdettava sinne suolampeen niin usein kun tarpeellista on. 

Minä aikoinani yritin tyttöä opastaa, että älä, älä tee niin. Hän vastasi, että anna mun itse tehdä omat mokani ja korjata ne. Äitinä yritin selittää, kun niitä virheitä riittää pussit pullollaan, vaikka joidenkin ylitse yrittäisin hänet luotsatakin. Sitten ajan ja iän myötä tajusin, että ei voida, vaikka kuinka haluttaisiin. Jokaisen on vain itse virheensä tehtävä ja niistä oppia otettava. Eli pulahdetaan sinne Epäonnistumisistaoppimisen suokuoppaan, jonka vesi on kuitenkin aika kirkas.

Kun nyt kumpikin tarvitaan hiukan huokaisua ja levähtämistä niin sinne Lohtukivelle vaan. Istutaan taas kerran vierekkäin. 

Jaa, mitäkö kuuluu? Vähän olen kiukutellut Jumalalle kun vesi alkaa nyt olla loppu kaivosta. Tänään tuotiin eka 20 litran tonkka kaupalta. Täällä ei vaan sada. Pilvet kiertävät meidät. Sanoivat säätiedotuksessa, että huomisen jälkeen sateet loppuvat ja saadaan taas auringonpaistetta. 

A-pu-va huusin, ei ole vielä edes satanutkaan! Kukille ei riitä vettä enää ja mietin miten pyykin hoidan. Ison saan pesulaan, mutta pikkupyykki on taas toinen juttu. Tänään pitäis jotenkin pestä itseään kun ei rantaan menty. Lämpö putosi vuorokauden sisällä 29 asteesta 19 asteeseen. Ei mulla tunnu missään. Hiki virtaa kuten ennenkin. 

Vähän olen hukassa kun en tiedä, että mitä pitäis tehdä ja minkä takia pitäisi, jotain tehdä. Hullua vai mitä? Jotenkin vaan täällä on kuin toisella planeetalla. Ei naapureita kun lomat ovat ohitse. Kaksistaan nökötetään ja kuikuillaan taivaalle josko pilviä näkyisi. Kiitävät ryökäleet vain ohi. Taitaa olla 7 viikkoa kun viimeksi satoi. Silloin jyski ja jyrisi ja tuli vettä tuutin täydeltä.                    

Tuulitukka, jonka hiukset ovat kuivankarheat