Jaa´ah--- niinhän se taitaa olla, että Epäonnistumisestaoppimisen suolammesta emme koskaan pääse kokonaan. Koska epäonnistumisia aina sattuu, sille emme voi mitään. Ja silloin aina myös meidän muistimme, se osa mikä hallitsee eniten tunnepuolta "kaivaa" kaiken menneen esiin, valitettavasti. Kuitenkin HUOMAA Suolampi on pieni ja kirkas nykyisin eli sieltä näkee ylöspäin ja sinisen taivaan kirkkaan veden läpi, eikä tarvitse pelätä. Pitää vaan ponnistaa ylös, tarttua köyteen ja nousta lammenreunalle istumaan. Ja jättää sinne lampeen senhetkinen "epäonnistumisensa". 

Jokin "rangaistus" sinua rassaa kuten sanot. Ei kai sulle ole lapsena sanottu esimerkiksi, että jos et ole kiltisti niin jollekin, ( äidille ) sattuu jotain pahaa. Muistan itse kun olin lapsi niin peloteltiin,  kaivoon ei saanut kurkkia kun siellä oli "mörkö" ja laiturilta ei saanut kurkottaa, ettei "näkki" vienyt. Toinen juttu voi olla myös se, että olet pienenä pudonnut järveen, jokeen tai muuhun plotikkoon ja se tuo huonoja muistoja alitajuntaan ja ahdistusta siitä kun ei muista. Jokin pelote, mikä on ollut kyllin raju, pitää nyt sinua kourissaan. Sen tuoma ahdistus nostaa päätään silloin kun muutenkin jo ahdistaa ja hups---mätästä myöten suohon. 

Mitäs tuumaat Liisukka, jos pistettäs kiittimet ristiin ja kiitettäisiin Herraa siitä, että ollaan niin epätäydellisiä, mutta kuitenkin niitä aitoja Herran lapsia? Meitä Hän rakastaa, niin sumussa kuin auringonpaisteessakin. Iloitaan siitä. Armoa tämä kaikki on. Laulun sanoin:

Ristin luona vuotaa rauha syömmeen särkyneen. 
Sinne eivät myrskyt yllä paikkaan tyveneen.
Ristin luona raskaat huolet lohdutuksen saa. 
Siellä sielun pimeyteen taivas aukeaa.
Taisteluissa nääntyneelle siellä lepo on. 
Tappioihin sortuneet saa käydä voittohon.
Tahraiselle puhdistusta risti tarjoaa. 
Kauas kulkenut saa käydä liki Jumalaa.
Risti viittaa ajan yössä tietä kotihin. 
Jos ei valoa se loisi, korpeen eksyisin.

säv. Fanny Stenroth
san.  Ester Heiskanen

Oletko Liisukka kuullut tämän vanhan käännöksen: Tulkaa minun tyköni, te kaikki rikkirevityt ja maahan lyödyt niin minä annan teille levon. Kuulin tämän ekan kerran kun kuuntelin kaseteilta Johanneksen evankeliumia. Kertoja niistä useimmat selitti ja tämä vanha käännös silloin kolahti minuun. Sillä sitähän me ollaan rikkirevittyjä ja maahan potkittuja aika usein. Tuon maailman ahdistuksen minäkin olen nahoissani kokenut, niin monituiset kerrat. Mikä oikeus mulla on valittaa kun syyttömät saavat kärsiä sotia, maanjäristyksiä, nälkää, sairauksia ja vaikka mitä vitsauksia.

Heillä ei ole mitään, ei edes puhdasta vettä ja minä täällä marisen Jumalalle meidän vedestä. Sitä saa kauppareissulta senkun kantaa tonkalla. Joka kaupassa täällä on vesipiste. 

Viisas poikani  kirjoitti, että käyttäkää sitä vettä niin kauan kun sitä on. Turha säästää kun se kuitenkin loppuu jos on loppuakseen. Komensin miehen pesulle kunnolla.  Meillä on 30 litran saavissa vettä sen verran, että jos kesken suihkun loppuu niin sillä voi jatkaa.  Kukille kun ei vesi riitä niin olen kaikkia kikkoja käyttänyt. Suihkussa ollessa on lattialla vati, jonne osa vedestä menee. Sen kaadan sitten vuorotellen niille kukille jotka yritän pelastaa ensivuodeksi. Samoin pyykinhuuhteluvesi hyödynnetään. Tästä on oikeastaan alkanut tulla selviytymis- ja niksiviikot. Täällä ei ole vieläkään satanut. 

Liisukka menee omaan kammariinsa näkemään unia ja Tuulitukka omaansa. Hyvää yötä Letti-Liisukka.

Tuulitukkakin on tällä hetkellä ihmeen rauhallinen. Juu, Ilonkukkula pitäs tosiaankin tutkia