Ai, että ---niin mun tapaista, tohelo kun olen. Unohdin, että et tietenkään tuota käännöstä tunne. Se kun on vielä vanhemmasta kuin vuoden 38. Oisko se ollut ennen 1900 luvun taitetta? Jotain tällaista muistelen. Oli vain mielestäni ainut oikea versio. Nämäkin kun muuttuvat hiukan joka käännöksessä. 

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että juuri tämän mielikuvamaailman kautta on tapahtunut meidän kummankin elämässä paljon parannusta. Eli tämä on ollut meille hyvää terapiaa. Kuten itsekin huomasit, tämä meidän vuoropuhelu on antanut vuorotellen kummallekin mahdollisuuden uuden löytymiseen ja vanhan poissulkemiseen. Liisukka on paikalla silloin kun Pirre vaeltaa Surun laaksossa ja kuikuilee vierelleen Lohtukivelle ja Tuulitukka huomaa, että Jumala on heittänyt köyden avuksi kiivetä sukelluksista ylös. Eli kuten huomaat on Jumala joka kerta ohjannut meidän ajatuksia, sanoja ja kirjoituksia niin, että siitä on tullut lohtua ja apua tarvitessa. 

Sinne Ilon kukkulalle tulen eväskorin kanssa. Sinne sammaleiselle kivelle katetaan pieni juhla-ateria ihan Herran antaman ilon kunniaksi. On hyvää mehua, marjapiirakkaa ja mustikkamaitoakin tein. Syödään ja nautitaan, istutaan pehmeällä nurmikolla ja nojataan kiviin. Annetaan auringon paistaa ja tuulen löyhytellä hiuksia. Pihlaja kuiskii meille siitä kuinka paljon Jeesus meitä rakastaa. Mitä muuta me enää kaipaisimmekaan tähän hetkeen. On ihanaa istuksia vierekkäin sulla letit tomakasti olkapäillä ja mun tukka hajallaan kuten aina. Ei pysy rusetit, eikä pinnit.

Kaikesta arjesta huolimatta, mullakin on nyt oikein hyvä hetki.

Kait sitä huomenna mennään taas kuperkeikkaa jotain mäkeä alas, mutta se on sitten huomenna. En anna sen pilata tätä hetkeä.

Tuulitukka