Heippa Liisukka!                                                                                                    

Tottakai olen nähnyt sen lipaston, mullahan on samanlainen. Se on ruskea ja siinä on 6 pientä laatikkoa kannen alla ja keskellä pieni kolo ihan kuin sullakin. Kolme laatikkoa ja ylimpään avain, samoin kanteen. Tämä oli mun lapsuudenkodista. Oli chippendallipasto, mutta tyhmä kun olin niin vaihdoin sen samanlaiseen, mutta sileään. Chippedal huonekalut kun on koristeltu puuleikkauksin ja niissä on sellaiset leijonankäpäläjalat. Kalustosta on enää jäljellä tyttärellä liinavaatekaappi. Lipasto meiltäkin on jäänyt jonkin muuton yhteydessä roskiin. Pikkulaatikoissa säilytettiin roinaa ja joitakin koruja. Isossa oli alussa vauvanvaatteita kun poika syntyi. Asuttiin n. 16 neliön mökissä. 

Juu vie vain se avain sinne alttarihuoneeseen minä luulen, että mun eteisessä olevan lipaston avainta pitäisi kurkistella josko olisikin siellä alttarihuoneessa jossain kulhossa. Vilkaisepa käydessäsi. 

Katkeruuden yksinäisyyden luoto on alkanut muuttua pikkuhiljaa kuten kaikki muukin jonka olet ulos purkanut, etkö ole huomannut? Se ei ehkä vielä ole Rakkauden jakamisen paikka, mutta ihan varmasti on tulossa. Orvokit ovat kauniita, kermanvaaleat terälehdet, häivähdys sinistä ja keltaiset heteet. Sammal kivien päällä on kauniin vihreää ihan kuin samettia. Sieltä täältä kivien koloista putkahtaa heinätupsuja. Pari käkkyrää mäntyä ja muutama puska. Vesilinnut ovat täällä pesineet, mutta ovat jo poikueineen lähteneet pois. Sumukin on hävinnyt saaren ympäriltä. Tuulet ovat vieneet mennessään. Ei enää mikään pelottava paikka. Kaikki karikot näkyvät selvästi, että jos ei pimeässä tule niin hyvin menee. 

Että olet sitten alkanut harventamaan niitä piikkisiä pensaita, eikös niitä pitänyt yhdessä raivata? No, minä taisin viime yönä yhden oksan taittaa ja heittää pois. En heittänyt konetta, että riitti tuo piikkinen oksa tällä kertaa.

Sehän tässä jännää onkin, että koko ajan ovat molemmat Liisukat tulleet lähemmäksi toisiaan. Mitä paremmin järki-Liisukka on tutustunut tunne-Liisukkaan sen läheisemmiksi ovat tulleet. Nyt ovat kuin identtiset kaksoset. Toinen tukee toistaan ja pian ei ole enää kuin Letti-Liisukka. Iloinen, reipas ja vaikka joskus haikeus vilahtaakin niin letit pomppien Ilon kukkulalle. Siellä sitten kilpaa suut läpättävät Tuulitukan kanssa. 

Meidän Uskonlaakso on niin ihana paikka. Kävin istumassa Uskonvuorella ja katselin yli koko laakson. Värit ovat kirkkaat, aurinko paistaa ja lempeä Jumalan tuuli löyhytteli hiuksia. Niin ihana syvä rauha, ettei pysty sanoin edes kuvaamaan. 

Olen tämän kaaoksen keskeltä löytänyt kummallisen rauhan sisimpääni. Kun järjestelin asioita veden loppumisen ja jopa mahdollisen auton hajoamisen varalta niin mikään paniikki ei iskenyt kuten aiemmin. 

En ole miettinyt sitä, että olenko tämä, tuo tai se, mutta sen koen, että kun Tuulitukka tuli Uskonlaaksoon kääntyi myös minun elämässä uusi sivu. Tämä maailma on kantanut yli tämän vaikean kevään ja antanut voimia kestää kaikki epämukavat asiat ja kolhut. Uskonlaaksosta on tullut ikään kuin panssari minun ja kaiken pahan, vaikean väliin. Sillä itkuisia ja kipeitä päiviä on ollut, mutta nyt paljon harvemmin kuin alkukeväästä. Tämä on Liisukka, sitä jakamista ja toisten taakkojen kantamista, mistä joskus keskusteltiin. Sulla kun mättää niin silloin mulle Jeesus antaa sanat ja taas päinvastoin. Ollaan täällä maailmassamme poimineet niitä timantteja ja kultahippuja ja varastoineet pahan hetken varalle.

Tänään oli se päivä vihdoin kun täälläkin hiukan satoi, mutta se ei riitä. Maa on niin rutikuiva, että tämä lempeä sade upposi siihen kuin kuuma veitsi voihin. Jos sitä sadetta alkaisi tulla enemmän niin ehkä meidän kaivo ei tyhjenisi kokonaan. Eilen vielä kumpikin otettiin pikasuihkut, minä aamulla ja mies illalla. Puoliso on käynyt joka päivä kurkkimassa kaivon sisälle ja aina on muutama sentti vähemmän vettä ollut. Pumppu on kohta laitettava pois päältä, ettei vain imaise letkua tyhjäksi. Sitä on vaikea täyttää. Kuumavesiboileri on myös sammutettava. Turhaan vettä on lämmittää jos sitä ei voi käyttää.  

Istun Uskonlaaksossa oman tupani kuistilla ja mietin mennäkö vattuja poimimaan vai olisinko vain. Vatut on ihania ja niistä saa hyvän jälkiruuan. Jos poimin niin tuletko vattukesteihin?

Sadetta lisää rukoillen  täällä Tuulitukka kohtalaisen hyväntuulisena