Kun kuvailit tuota onkimisreissua sateenkaarineen niin ihan hetken olin mukana siinä veneessä. Lähti mielikuvat liikkeelle. Nämä sateenkaaren mahtavat loistot peilautuvat ihan varmasti sinne Uskon vuorelle. Sieltä näkyy koko laakson ihanuus ja kaikki se kauneus Jonka Jumala on meille luonut, miksi siis ei näkyisi aina välillä loistava sateenkaari. Poika on kuvannut sellaisen kuutamopolun joka laineille syntyy. 

Jahah, niinhän se on "uskovien pitäisi olla lempeitä". Mistähän moinen mielikuva on syntynyt? Ihmisiähän mekin olemme ja myös erehtyväisiä. Tuo on muuten aika tiukassa, mitä kaikkea uskovaisten pitäisi olla. Kuuroja, näkymättömiä, pyyteettömiä, aina valmiina auttamaan ja nielemään loukkaukset ilman mielipahaa. Kuitenkin, kuten sanoit, kiukku nostaa päätään ja leipäläpi aukeaa herkemmin ja sanotaan oma mielipiteemme ja sitten saadaan kuulla "maailman ihmisten totuus" uskovaisista. Siinä meidän pitäisi käännellä poskea puolelta toiselle ja sittenkään emme ole heidän mieleisiään. Haitanneeko tuo, kunhan olemme Jumalalle kelpaavia. 

Sinä yritit parhaasi mukaan puolustaa henkilöä joka ei ollut paikalla puolustamassa itseään. Se oli tässä se tärkein pointti ja luulen, että näitä eniten harmitti juuri tämä havainto. He halusivat vähän kiukutella ja sinä halusit, että asiat puidaan kun tämä henkilö on paikalla. Vaikka olisit sanonut mitä, niin ei se heidän suhtautumistaan olisi muuttanut. Sinä et jotenkin nyt kuulunut joukkoon kun et parjannut vaan paheksuit.

Juu, kyllä minä olen ollut ärsyyntynyt aikoinani esimieheeni. Jopa niin paljon, että keräsin tavarat ja läksin ovet paukkuen pois, eli oven pokat kaulassa kotiin. Ja sanoin myös silloin itseni irti.

Tuo saviruukku, mikä me ollaan. Se kait hajoaa aina välillä, mutta sitten Herra ottaa ja paikkaa sen taas ja siten pysymme aina hänen käsissään. Jos olisimme ehjiä ja vahvoja saattaisimme lähteä omassa itsetunnossamme eteenpäin ja elämän vesi joka meille on annettu kannettavaksi ja annettavaksi muille Jumalan ohjauksessa, väljähtyisi tympeän makuiseksi. Siksi kait meitä paikataan koko ajan, että pysyisimme Herramme ohjattavina.

Tulihan se sieltä. Elämä todellakin on maisema jossa kuljetaan ylös, alas, eteenpäin ja väliin taaksepäinkin. Joka kierroksella löytyy jotain uutta ja jotain mennyttä saa jättää kuormasta pois. Se muuttuu joskus niin huomaamattomasti, että vasta viikkojen ja kuukausien päästä huomaamme muutoksen. Koko ajan kuitenkin tapahtuu ja kun Jumala on mukana ja vielä Jeesus matkasauvana niin ei maisema huonompaan suuntaan muutu. Se paranee koko ajan. Kerta kerralta on itku pienempää, kipu helpompaa ja sumukin on lähestulkoon kokonaan haihtunut. OK tuleehan välillä takkiin, mutta eikun Jeesusportaita pitkin eteenpäin. 

Ovineuroosi hellitti ja arvaapa mitä? Lähdin yhden kerran viemään koiraa ulos ja sinne oven taakse jäin. Siinä sitten istuin rappusilla puoli tuntia ja odotin huoltomiestä avaamaan ovea. Sen jälkeen olen taas visusti tarkistanut taskun ja avaimet. Täällä mökillä kun lähdemme niin mies on pitänyt huolen avaimista. Hänellä kun on meidän ainut portinavain.

Lohtukivi, Kiitoksen ja Lupausten kivi, Armon hiekkaranta, kyllä, kyllä, siinä olet ihan oikeassa, juuri nuo ovat niitä tärkeimpiä paikkoja ja lisätään siihen vielä Rukousten talon alttari, jonne voi viedä kaikki omat ja muitten rukoukset. Sieltä Herran enkeli ne poimii ja vie talteen. Ne eivät joudu koskaan hukkaan vaan ovat aina siellä rukouksen alla. Mikä sinne jätetään se on ja pysyy Herran asiana. Luotetaan tähän.

Täällä on aika paljon satanut, mutta ei sen vaikutusta ole vielä huomannut. Järven vesi on tosi matalalla sanoo mies. Kävivät hakemassa perämoottorin pois veneestä. Ei iske varkaat elokuun pimeässä. 

Tämä mun ihmeellinen rauha jatkuu edelleen. Päänsärky hiukan häiritsee, mutta muuten ihan hyvä. Olen ilmeisesti kulkenut kaikki meidän hyvät paikat lävitse ja kerän-nyt sieltä rauhaa sisimpääni. Tuntuu niin hyvältä eikä edes pitkä pimeä talvi yksinäisyydessä ainakaan vielä ahdista. 

Rauhaa, rakkautta ja voimia Jumalassa sinulle Lettipää toivottaapi Tuulitukka