Mulla on tullut kompastus siinäkin, että jos haluan olla kaikkea tätä, mitä uskovan olemukseen Hengen hedelmänä kuuluisi, kuitenkin luulen etsiväni omaa kunniaani, olen tavallaan lain alla, ja koen olevani valheellinen jopa, koska oikeasti en ole lempeä---. Kuitenkin tulisi elää rakkauden mukaan, sen mukaan, mitä Paavali rakkaudeksi Korinttolaiskirjeessä sanoo. Jos mieleen nousee pahoja ajatuksia, heti tulee mieleeni, että rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Koen, että tästä tulee pyrkiä pois. Käännän mieleni pois pahan muistelemisesta. Mutta joku sisälläni - minä itse? vihollinen? - sanoo, että kuitenkin muistelet, muistele sitten kunnolla---. Olen silti kokenut, että rukouksessa saa armon olla muistelematta. 

Tässä kai on kaksi asiaa, muistan tai muistelen. Muistaminen on sitä, mitä tässä viime vuosina on tapahtunut, muistan ja puran niin kuin sinun luettavaksesi olen purkanut, joka on parantavaa, totuuksien tulemista esiin. Muisteleminen on sitä, että alan keräillä pääni päälle kitkeryyden pilviä, jotka saavat aikaan sumua tai sadepilviä suon ylle saaden sen taas upottavaksi---tai menen Katkeran yksinäisyyden vihoviimeiselle karille, joka ei vielä kasva mitään---se on siellä aivan lähellä Maailman rajaa, vaarallisen lähellä---. Siellä rakkaus alkaa sammua tai näyttää jopa lapsellisuudelta---. 

Istun siis keinulla ja katselen kasvimaata ja mitä siellä versoo. Tulee mieleen meidän kukkapenkki mökillä. Viime vuonna se perustettiin, ja ostettiin perennataimia. Kukkivat kauniisti. Tänä vuonna niistä ei ole yhtään jäljellä. Pakkanen siis vei kaiken. Eli jos itse istutan siihen jotain, ei välttämättä menesty. Kuitenkin tontilla kasvaa jotain, alkuperäisiä kasveja, joita siellä on ennenkin ollut tai jotka olen siemenestä asti kasvattanut, jotka siis ovat tottuneet meri-ilmaan ja siihen maahan. Olen siirrellyt niitä sitten siihen penkkiin. 

Ovatko Hengen hedelmät näitä kasveja, eli minun ei tarvitse huolehtia yhtään niistä? Jumala antaa niille kasvun. Minun tulee pelkästään kitkeä rikkaruohot pois. Jos yritän itse olla lempeä ja muistelematta pahaa, eli istutan ne sinne väkisin mieleiseni näköisinä kasveina, ei se onnistu. Sekin on lahja, jos olen lempeä (-kin), niinkuin kaikki muukin hyvä. 

Eli jos viihdyn paljon Herran seurassa, jotain Hänestä tarttuu minuun. 

Ahaa, siis adrenaliini. Joo, niin. Joskus todella koen, että lähtee sellainen vauhtivaihde päälle. Lettipää on silloin niin terhakka kuin se oikeasti on. Mutta yleensä pitää laittaa vähän sordiinoa päälle, ettei ole liian terhakka työpaikalla. Meidän kun pitää olla rauhallinen ja hillitty ja kuuliainen---. Tai oikeasti, hoitohenkilökunnan kuuluu olla luotettava, ystävällinen, rauhallinen ja napakka. Lettipää ja Järki-Liisukka kun elävät siellä sovussa, hyvin menee. 

Meillä, sinulla ja minulla on nyt rauhan aika. Iloitaan siitä! Toisenlaista oloakin on ollut tässä taannoin molemmilla! Ollaan päästy siihen, että tunnetaan polut paremmin. Varmaan tulee eteen vielä tuntemattomia polkuja, ja siihen nyt kerätään voimia ja rohkeutta. Minä alan nyt kokea olevani matkalla Rauhanvirran putouksille. Tulet varmaan taas mukaan. Se on niin kaukana Maailman vuorista, ja sumuista ja soista, että oletan olevani sillä alueella---. Kunhan seuraava tienviitta näkyy, se varmistuu--- 

Tavataan putouksella ja mietitään, aletaanko tutkia paikkoja tarkemmin. 

Siunauksin, halauksin - ja tosi kivaa, että teidän asiat selkiintyvät ja asettuvat kohilleen! 

Lettipää