Onpa Liisukka pistetty kärsivällisyyskouluun. Minä heti mielikuvituksissani näin sinut suu tötteröllä huutamassa, kroppa jäykkänä ja kädet sivuilla suorina ja kämmenet nyrkissä. Taas rupes naurattamaan. Oonkohan tulossa vähän kaheliksi..? Näitä mielikuvia on alkanut putkahdella vähän siellä sun täällä, vai olisiko se sitä, että ei ota enää kaikkea niin vakavasti, mitäs luulet? 

Oiii!!!!!! Paperinuket! Niitä mekin yhden kaverin kanssa väsättiin ja uskomattomia asusteita niille. Vesivärejä kului kun vaatteita maalattiin ja suunniteltiin. Niitä oli tosi paljon. Mitä lie missejä ja prinsessoja kun olivat. 

Kyllä minä uskon, että tämä VOI, OSATA ja MUUTEN kulkevat myös siksi sitkeästi varjon lailla siellä jossain perässä. Kun olet niin monet vuosikymmenet niitä mukanasi raahannut. Luopuminen on helppoa, mutta uskooko meidän mieli siihen, onkin toinen juttu. Haihtuvat hiljalleen kuin usva järveltä ja jäljelle jää vain kirkas tyyni vedenpinta.

Veit sanat suusta. En olisi osannut sanoa tuota asiaa näin selvästi kuin sinä kirjoitit. Uskon juuri noin kun sanot. Kaikki mennyt olisi pistettävä pois ja silloin me vasta koemme olevamme uusia Jumalassa. Jumalan silmissä me olemme uusia siitä asti kun annoimme itsemme Hänelle. Meidän on vain niin vaikea uskoa, että kelpaamme ja toinen asia, joskus on tosi vaikea heittää menneisyyden taakkaa pois. Mistä lie johtuu?---oisko niin, että se on koettua tuttua, vaikka ei turvallista olisi ollutkaan. Mulle sanottiin silloin kun vyöruusuun sairastuin ja jouduin melkein vuodeksi hiljaisuuteen. En pystynyt, enkä jaksanut käydä missään. Jumala haluaa puhdistaa sinut kokonaan menneistä, että voit palvella Häntä ilman turhia taakkoja. En tiedä olenko osannut (tarttuva sana) heittää menneisyyteni kokonaan pois. Kotona yhä kuitenkin nyhjötän, mutta on tämä Kotisatamatyö, jonka sain kun selvisin siitä suuresta leikkauksesta. Ehkä tällä erää ei muuta saa ollakaan, että jaksaisimme täällä mökillä.

Pakottaahan ei itseään voi, antamaan anteeksi tai olemaan lempeä ja rakastava. Anteeksi antaminen on vaikeaa niin itselle, kuin muillekin, jotka ovat meitä joskus loukanneet. Minä taistelin sen asian kanssa ja tulin siihen tulokseen, että annan anteeksi niille, jotka ovat mulle pahaa tehneet tai joiden kanssa on aikoinaan ollut ongelmia. En kuitenkaan lähde heitä etsimään, mutta jos Jumala joskus heidät eteen tuo, olen anteeksi antanut. Minä itse sitten taas olenkin asia erikseen. Tuntuu, että on niin paljon tehnyt kaikkea pahaa ja syyllistynyt syntiin, että ei mulle anteeksi saaminen kuulu. Sitä pureksin pitkin ja poikin. Sitten yhden evankelista lause kolahti. " Puolustelin aina itseäni Jumalalle, että vaikka olen sitä ja sitä tehnyt niin en ainakaan murhaa. Tulin raskaaksi, tein abortin ja minusta tuli murhaaja. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että Jumala oli sen murhankin antanut minulle anteeksi. Ymmärsin, että se Golgatan keskiristi oli minuakin varten. Silloin tiesin saaneeni kaiken Jumalalta anteeksi ja pystyin myös antamaan itse itselleni anteeksi ". Jotenkin tämä auttoi minuakin antamaan menneet anteeksi itselleni. Yritän myös unohtaa ne kaikki. Helpommin sanottu kuin tehty.

Uskoisin, että tuo on sitä totuutta noudattaen, kun yritämme parhaamme mukaan elää niin kuin uskoisimme Jumalan haluavan meidän elää. Kun Kristus saa olla päänä niin, emme me hirmuisia vääryyksiä kykene tekemään. Jollakin tavalla Hän ilmaisee sen, että nyt menit väärään suuntaan, käännypäs takaisin. Eikös Raamatussa sanota, että lapsenkaltaisten on taivasten valtakunta? Omaksi kuvakseen Jumala meidät loi, mutta maailmassa tapahtuu niin paljon luiskahduksia ja joudumme joskus hukkaan. Sieltä sitten huudetaan apua ja Jumala ottaa lapsensa syliin ja aloittaa siitä mihin jäi. Hänen muovaamisensa jatkuu läpi koko meidän elämän, mutta saamme siihen toki Häneltä apuja ja lahjoja pärjätäksemme.

Sun vihasi on saanut paisua vuosikymmenien aikana kuin pullataikina. Älä siis yhtään ihmettele jos se vielä välillä nostaakin päätään ja räkyttää. Aikansa kun on räkyttänyt niin huomaa, ettei kannata. Kovimmin kun kumminkin osuu itseensä, tämä vihanpito. Totta kait myös oudoksuu sitä kun on saanut tulla esiin. Aikaisemminhan se pidettiin piilossa kellarin pimeimmässä loukossa. Lauhtuu se, lauhtuu, kun jo häntää heiluttaa.

Kiitosrukoukseen on aina aihetta kun pientäkin edistymistä tapahtuu. Jatketaan sitkeästi rukoilemista, myös sukulaisperheesi puolesta.

Tuulitukka