Kun luin tuota kirjettäsi missä kuvailet mut lattialle istumaan kirjepinon sekaan, nauroin ääneen. Mikä koominen näky. Ajattele mua istumassa lattialle kaikkine monine kymmenine ylikiloineen! Ja, mietipä sitä miten sieltä pääsisin ylös? Talja pitäs hankkia ja katon kautta sillä vetää mut ylös sieltä. Olen telonut molemmat polvet niin en voi nousta polvilleni ja voit uskoa, että on vaikea talvella päästä ylös jos liukastun. Viime talvi sen taas todisti. Itkin ja nauroin kun yritin kömpiä maasta pystyyn. Onneksi oli pimeää ettei kukaan nähnyt. Lopuksi koirasta tukien sain kiskottua itseni jaloilleni. 

Kyllä Lutheria on uskominen. Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta. Jos meitä vihulainen rusikoi niin jostakin syystä Jumala on senkin sallinut. Mietipä vaikka Jobin elämää. Siinäkin Jumala sallii saatanan rusikoida Jobia ja tämä vain luottaa, että kyllä Herra joskus vielä palkitsee hänet. Ei usko pilkkaajiaan. Tämän Jobin kirjan haluaisin vielä vanhempana käännöksenä kuin -38.

Allekirjoitan tuon ja uskon, että Herra ohjaa meidän keskusteluja. Hän on myös meidät yhteenniitannut jotain tarkoitusta varten. Yksi oli varmaan tämä " ystävyys ja avunantosopimus ". Uskon laakson parantava kokemus ja vaellus siellä. 

Uskon ja rakkauden pensaista olen poiminut jonkin verran marjoja ja vienyt kellarin hyllylle varastoon. Kärsivällisyyden siemen ei kunnolla kasvanut. Rikkaruohoja taisi olla liikaa ja en jaksanut nyhtää niitä pois. Tarmon ja voimavarojen sipulit ovat vielä maassa. Niitä on kait pikaisesti yritettävä pelastaa ennen kuin talvi tosissaan tulee. Anteeksiantamuksen yrtit ovat kimpuissa ja kuivumassa. Käytetään tarvittaessa. 

Tiedätkö, olen tainnut rojahtaa mökkiini kaiken remonttiroinan keskelle. Pitäs kai ruveta siivoamaan, mutta kun on ollut niin hyvä rauha niin olen vain oleskellut. Tuulitukka on vähän huithapeli näissä siivousasioissa. 

Nyt on pakko lopettaa vaikka vielä olisikin jotain juteltavaa. Seuraavassa sitten. 

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle Letti-Liisukka toivottaa Tuulitukka