Kiitti taas kirjeestäsi. Näinhän se on kaksi askelta eteen ja yksi taakse, ettei vain päästäisi liian helpolla. Onneksi näillä askelilla on Jeesus kainalosauvana. Ei tarvihe ite yksin tarpoo.

Päivät pitenee ja valostuu. Vettä saisi sataa, että ilma puhdistuisi. Täällä on niin kamala hiekkapöly ja siitepöly ilmassa, että hyvä kun sekaan mahtuu.
 
No, tätä yhtä syyllisyyttähän tämä meidän polku on. Vaikka eivät lapset syyllistä, vaan kyselevät nyt vanhempana ymmärtääkseen miksi silloin oli niin. Niin heti ollaan kuin siilit piikit pystyssä, puolustuskannalla ja syvän syyllisyyden kynsissä, vaikka kuten tyttäresi sanoi ei hän tarkoittanut syyllistää. ...vaan kun me itse syyllistämme. Ei siihen ulkopuolisia tarvita. Se vain kumpuaa sieltä meidän sisimmästämme.
 
Olenpa rukousvastaus tai mikä, niin uskon, että Herra meidät yhteen saattoi molempien iloksi ja hyödyksi. Hoidetaanhan me toinen toisiamme ja puramme sisintämme ja menneisyytemme traumoja, mutta myös iloja. Sillä--- näin sen Jumala on tarkoittanut ja hyväksi havainnut. AAMEN!
 
Sinulla on tosiaan ollut monen monta osoitetta elämäsi aikana. Ehkä sekin, että olet tuntenut olevasi hiukan juureton on edesauttanut moniin traumoihin. Kun kaikki pohja on ollut hataralla ja liikkuvalla kannalla.
 
Minä olen syntynyt täällä Helsingissä, mutta vanhempani ovat Karjalasta. Isä Viipurissa ja äiti Antreassa syntynyt. Pidän itseäni itsepäisesti karjalaisena. Kait se on ollut jonkinlainen protesti sitä varhaislapsuutta vastaan kun karjalaisuus oli ikään kuin kirosana. Isovanhempani äidin puolelta taas ovat Savosta. Melkoiset sukujuuret kuten huomaat.
 
Hyvää yötä Jeesus myötä!            Siunauksin Pirre