Siinä mielessä tuon veden saanti kaivoon on ihme, Jumalan ihme, kun joka puolelta saa kuulla yhä edelleen, ettei tyhjään kaivoon ole vieläkään vettä saatu. Meillä on noin 2 metriä vettä ja kaivo on kaiken kaikkiaan 3,5 metriä syvä. Isälle yläkertaan suuri kiitos. Olemme pärjänneet mukavasti. Kuumaa vettä riittää, vessaa voi käyttää ja suihkussa käydä.

Niin, minä kuvittelen, että se ahdas portti on siellä maailman puolella juuri ennen siltaa, joka johtaa tuohon rannalle. Hiekkaranta on oikealla puolella. Luulen, että aikamme harhailtuamme, me vain jostakin kohtaa sitten lipsahdamme ahtaasta portista sisään ja huomaakin sitten olevansa ihan uudessa paikassa. Varovasti yli sillan ja sinne rannalle istuksimaan. Siellä on hyvä levätä. Kaikki on vielä niin uutta ja et tiedä mitä edessä on, mutta sen tiedät, mitä taaksesi jätät. Siellä hiekkarannalla me ensimmäisen kerran alamme oivaltaa Jeesuksen ihmeellisen armon.

Joskushan on käynyt niinkin, että olemme niin uupuneita portista putkahtaessamme, että emme jaksakaan ylittää itse siltaa, mutta silloin Jeesus tulee ja ottaa syliin ja kantaa rannalle lepäämään. Saa istua hänen sylissään ja tuntea mitä on olla rakastettu sydämen sopukoita myöten. Silloin rannalla on vain ne yhdet jalan jäljet.

Siitä ahtaasta portista vielä sen verran, että niitä tuskin on enempää kuin se yksi, jonka ohi hyvin helposti käy, mutta niitä ahtaita, kapeita kujanteita ja polkuja on useampia. Niitä joiden läpi sinäkin olet joutunut kynnet verillä puskemaan itsesi. Koskee, kirvelee ja hiki nousee pintaan, mutta kuinka hyvältä tuntuukaan kun on läpi päässyt. Taas on yksi este poistettu ja tie on selkeämpää. 

Kysyit mitäs me ollaan kirjoitettu. Sain sinulta 115:sta kirjeen. Olemme jakaneet elämäämme ja löytäneet ihan oman hengellisen maailmamme. Missä Jeesus käyskentelee ja vaikka aina välillä on paikkoja joissa kompuroimme, putoamme mutakuoppaan niin Hän on aina nostamassa ja tukemassa. Meidän sisin kotimme, oma tupamme on puhdistunut matkan myötä Jeesuksen sinne asettua meidän kanssamme asumaan. Me olemme saaneet tehdä löytöretken sisimpäämme ja se ei ole totisesti ollut helppoa, mutta kannustavaa se on ollut. Kaksi Jumalan lasta, jotka Hän lähetti toinen toistaan tukemaan tällä tavalla. 

Oi, sinä huomasit ne ikkunaluukut ja sydämenkuvat. Ne luukut olivat kauan kiinni, mutta nyt aurinko jo virtaa kammariin ja keittiöön. Kammari hehkuu kultaisena kun tapetit ovat kullankeltaiset. Kaappi taitaa olla takaseinällä, sängyn päädyn vieressä. Sängyllä on todellakin mummun antama virkattu peitto ( olen aina halunnut sellaisen).  On pieni yöpöytä jolla pieni lamppu ja raamattu, mutta ei kelloa missään. Täällä ei ajalla ole merkitystä. Seinällä pään yläpuolella on risti. 

En ole vielä tutkinut tuota lipastoa ja ylälaatikon avain on yhä hukassa. Aikoinani kävin paljon lävitse lapsuuttani ja sitä merkillistä elämää. Kesät mummolassa olivat ihania ja niitä muistoja on laatikossa. Siellä ovat lapsuuden valokuvat, ne harvat jotka mulla on. Mitä lukitussa laatikossa on en tiedä, ehkä tämä " Kilon mörkö". En tunne halua edes avata sitä.

Tuulitukka.