Tultiin sadetta pakoon, oli kylmäkin rannalla, 15 astetta. Saunottiin kaikessa rauhassa eilen ja tultiin illalla kaupunkioloihin. Ollaan ainakin huomiseen taas täällä. 

Ollaan joka päivä luettu Raamattua. Parasta nyt on se, mitä Sana on vaikuttanut tässä meidän tilanteessa. Kuin pahan voimat olisivat siirtyneet kauemmaksi ja ollaan voitu jutella enemmän uskon näkökulmasta käsin. 

Vastauskirje on vielä kirjoittamatta, ja aina kun alan ajatella sitä, en tiedä yhtään, mitä pitäisi sanoa. Ja illalla tuli mieleeni taas se, että voin pelkästään puhua omasta puolestani, siinä on yksi rajoitus. Ja että on tartuttava niihin asioihin kirjeessä, jotka eivät oikeasti pidä paikkaansa. 

Vuoden sisällä on tapahtunut minussa ihmeitä. Ei pelota. Ihan totta. Olen siis oppinut kulkemaan Pelon polun läpi loukkaamatta itseäni.  

Niinpä alkukeväällä ymmärsin, että sekaan vaan. Kun tartun kiviin ja puiden juuriin, niistä tulee oikeastaan se tuki, mitä tarvitsen pelon voittamiseen. Eli mitäs miettimään, mitä sanoisin. Sanon rehellisesti, mitä ajattelen--- 

Uskon vuorelle sain jättää tämä asian niin, että en murehdi sitä. Mutta se on taakka edelleen, ja iso jatkuva rukousaihe. Kuljeskelen jossain Pelon polun ja vihreän niityn rajamailla. Sieltähän poikkeaa polku sillalle, joka vie Surun Pimeään laaksoon ja vastarannalle Maailman vuoren juurelle---. Sieltä lähtee polku suoraan ylöspäin, ja siis Pimeän laakson oikealle puolelle. Sinne haluaisin jo päästä! Se on myös osa Lupausten laaksoa, vaikka siellä se Surun laaksokin on. Se on tutkimatta edelleen, se alue. Oletko sinä käynyt siellä? 

Ehkä minun pitää palata takaisin, ja viedä taakkani, rukoukseni, Rukousten taloon, asettua oikein siihen huoneeseen, jossa on sukulaisasia alusta asti. Kerätä turhat syyllisyydet pois heitettäviksi ja ajatella heidän elämäänsä enemmän. Miltä sinusta tämä tilanne näyttää? 

Tällaista tänne, entäs sinne? Missä kuljeskelet, vai istutko laiturilla vai pihapenkillä? Vai tutkimassa kasvimaatasi ja sen kasvua? Joko on löytynyt avain ylälaatikkoon? Minä luulen, että olet lähtiessäsi heittänyt sen maakellariin---. Etsitäänkö? Se voi olla sen verran jo tummunut, ettei heti kiiltele silmiin. Siellä se on, usko vaan. 

Letti-Liisukka

---paluumatkalla jo Rukousten taloa kohti. Olen siinä kohtaa, jossa voisi poiketa Viisauden puun juurelle joksikin aikaa---