Sulla on sitten menossa "nauruhoito". Suomeksi, et enää jaksa murehtia jokaista asiaa, jonka voi korjata ja josta ei jää pysyviä seurauksia. Se että ilo kuplii ja huumorikin siellä suupielessä on sitä Jumalan ihanaa hoitoa. Ihan mukavaa, eikös olekin? Et ole kertonut yhtikäs mitään alakoulujuttuja. 

Nyt Letti-Liisukka pääsi asiaan. Olen jo tuota lausetta jonkin aikaa odottanut. Koen muuttaneeni kokonaan Liisukan tupaan. Näin se on, se on jo jonkin aikaa näkynyt näissä jutuissa. Ei se tarkoita, ettet juostessa potki varpaitasi kiviin tai joudu sinne tien penkalle pyrstöllesi, mutta nyt olet täysivaltaisesti kotona, omassa kammarissa tuoksuvien lakanoiden välissä turvassa.

Mitä,..missä sulla on vielä niitä kellarin kummituksia? Minä luulin, että ne lähti käpälämäkeen silloin kun se kellarin peto muuttui kiltiksi lussukaksi, vahtikoiraksi sinne sun pihalles. Ei ne uskalla enää hätyytellä. Sun karvaturri vahtisi ajaisi ne pakosalle jos sinne yrittäisivät. Eivätköhän ole jo muuttaneet sinne maailman puolelle. Olen yhä sitä mieltä, että ei uskovat, löytävät meistä virheitä vaikka olisimme pyhimyksiä. Ollaan siis vain ihmisiä, Jumalan lapsia. Hän tietää meistä kaiken, myöskin sen kuinka lempeitä ollaan tai ei olla. Ei me voida pukeutua mihinkään ennen kuin olemme menneisyytemme pois luovuttaneet. Sinä olet jo saanut kuitenkin aika paljon uutta vaatetta ja riisunut entistä pois. Rupesin katselemaan tuota Kol: 12 jne. ja siirryin eteenpäin tutkiskelemisessa. Löysin vanhoja punaisella viivattuja kohtia.

Efs: 4:15,22,23,24,32, ja Efs: 5: 8
...vaan, että me totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,...ja uudistua mielenne hengeltä... ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen,...Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisillenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut ...Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina..

Aika tuhtia tekstiä vai mitä. Minä ajattelen näin, että niin kauan kun me kannetaan menneisyyden taakkoja ja ne pitävät meidät haavoittuvina, emme kokonaan kykene pukemaan päällemme uutta ihmistä. Vanhan rippeet kulkevat painolastina. Sitä mukaa kun ne on saanut ripotella sinne syvyyden onkaloihin, me uudistumme ja kasvamme Herrassa. Ja se kasvu on sinussa voimakkaasti näkyvissä kuten olet itsekin havainnut. Ei kamalaa paniikkia joka asiasta, voi nauraa epäonnistumisille, sisin on keventynyt ja Järki-Liisukka kohdannut Tunne-Liisukan ja tullut Letti-Liisukaksi. Lettipää on saanut uuden kodin Liisukan tuvan eli uudet vaatteet alkavat tuntua jo omilta.

Se jokin joka kehottaa muistelemaan kunnolla kokemiaan vääryyksiä on ihan varmasti tämä " vihtahousu ". Ponnistelee vielä viimeisillä voimillaan ja yrittää uskotella kaikkea soopaa. Sano sille, että nokka kiinni. Nyt kuunnellaan Herran puhetta kun se on niin kaunista ja ihanaa. Ei meistä koskaan tule sitä hellää lempeää ja ym. mitä Paavali tarkoittaa, mutta me voimme pyrkiä sitä niin lähelle kun se vain on meille mahdollista. Kyllä Herra nämä ponnistukset näkee ja on hyvillään. Apu tulee Häneltä. Huomaatko jäljellä on vain tämä vihon viimeinen Katkeran yksinäisyyden kari. Mietipä mitä oli alussa, ennen kuin aloimme oleskella Uskon laaksossa? Niín paljon on jo muuttunut ja koko ajan muuttuu.

Luin kerran yhdestä kirjasta, että joka aamu kun lähdemme liikkeelle, niin meillä on puhdas vaippa ja puhtaat jalat ja kädet, mutta kun ilta saapuu niin vaippamme on ryvettynyt, jalkamme ja kätemme likaiset. Saamme kuitenkin mennä joka ilta rukouksessa Herran eteen puhdistettavaksi maailman synneistä ja liasta. Herra myös puhdistaa. Sen hän on luvannut jokaiselle omalle lapselleen. Ajattele mikä turva, mikä rakkaus. Herra tietää, ettei maailman polkuja voi kulkea niin, ettei välillä ryvettyisi.

Aika hyvä vertaus. Se mikä istutetaan väkisin ei niin vain viihdy ja kasva. Kuitenkin ne vaatimattomat siemenet, jotka kylvit ja Jumala muokkasi ja antoi lämmön ja sateen, kasvoivat. Eivät siellä minne halusit vaan siellä minne Jumala ne halusi. Näin on meidänkin elämässä. Vaikka kuinka kylväisimme, mutta jos Jumala ei ole mukana niin ei kasva vaan menee hukkaan. Kaikki lähtee Hänestä. Niin muokkaaminen, lannoittaminen kuin kastelukin. Me voimme vain antaa siemenen, mutta vain silloin kun Jumala haluaa meidän tekevän sen. Hän näyttää paikan ja osoittaa hetken, näin uskon. 

Miten on jos loppumatka pompittaisiin yhdessä sinne Rauhanvirralle käsikädessä kuten muksuina. En ihan muista miten meni, mutta ylös ja alas siinä hyppelehdittiin. Tukka hulmuten ja hauskaa oli. Istutaan putouksen suvannolla ja uitetaan varpaita vedessä. Siellä on lämmintä ja vesi on kirkasta. Ollaan vain ja nautitaan. Katsellaan sitten minne mennään. Monta paikkaa on vielä koluamatta.

Eräs tyttö kirjoitti minulle, että pyytää Jumalaa laittamaan minut Jumalan taskuun turvaan yöksi ja se oli mukavasti sanottu.  Liisukka tavataan mekin siellä taskussa ensiyönä. 

Tuulitukka toivottaa hyvää loppuviikon alkua