umpikuja.jpg
 
---umpikujapolulla hengähtämässä ollaan. Itse asiassa Lohtukivi näkyy tännekin.
 
Mielikuvani oli, että olin tullut umpikujaan, jossa edessä on kiviä, pieniä ja suuria, sekä piikkisiä pensaita. Niissä on kukkia, mutta paljon paljon piikkejä.

Olen saanut rauhan sisimpääni. Se ympäröi minut, kun kivi kiveltä raivaan itselleni tietä. Mielikuva polusta on alaspäin. Mitä se sitten tarkoittaakin. Minua on aina auttanut kirjoittaminen, ja usein olen huomannut, että kun jotain on tullut mieleen, se on alkanut toteutua. Rauha tulee kokemuksesta, että nyt on tämän raivaamisen aika.

Ja sitten tapahtui jotain, jota eläessä on pelkästään hyvä, ellei välttämätöntä, että en kokisi turhaa, vahingollista syyllisyyttä. Perheenjäsenten välillä syntyi riitaa joulun aikaan. Asialla on pitkä historia. Minä koin tietysti murhetta ja suuttumusta. Mitä ihmeen hyvää Herra voi enää tällaisessa asiassa tehdä? Ja tottahan se vanha syyllisyys pomppasi eteen. Iso kivi, mahdottoman iso. Tästä en enää pääse eteenpäin. Minun olisi pitänyt tehdä jotain, sanoa jotain, en olisi silloin ja silloin saanut tehdä ja sanoa jne. Koko asiaan liittyvä menneisyys meni silmien edestä. Minun olisi pitänyt ratkaista asia! Ikään kuin voisin jotenkin estää aikuisten ihmisten välisiä konflikteja, ikään kuin olisin voinut muuttaa ihmiset toisenlaisiksi.
 
Kun oltiin kotona keskusteltu asiasta jälkeenpäin ja päätin olla puuttumatta siihen ja olla mieheni rinnalla, iso kivi liikahti.
 
Nyt istun sen vieressä. Lepään välillä ja taas kankean sitä sivuun. Päätin, etten puhu asiasta mitään, vaan pelkästään rukoilen. Rukous alkoi muotoutua sellaiseksi, että totuus paljastuisi ja että sopu lopulta syntyisi. En kuitenkaan oikein tiedä, mitä tehdä ja mikä on minun vastuullani. Nytkö alkaa jotain tapahtua asiassa? Alkavatko solmut aueta. Eihän riita mitään, jos osataan sopia.
 
Pelottaa. Ja rukoilen itselleni selkeää todellisuudentajua. Haluan nähdä asiat niin kuin ne ovat, olivat ne sitten miten tahansa, eikä niin kuin haluan niiden olevan, tai niin kuin luulen niiden olevan. Mutta pelottaa.
 
Ihanaa, että sinä, Pirre olet olemassa! Mitä sinun polullesi kuuluu? Onko ollut pahoja suonsilmäkkeitä? Oletko päässyt lepäämään lammen rannalle?
 
Täällä huhuilee Tuulitukkaa Lettipää
 
Herra on meidän kanssamme, tuntui miltä tuntui!