Juhannus sitten meni ja nyt kait aletaan odottaa joulua? Mitä nyt jotain pienempää väliin mahtuu. Täällä satoi aattona ja juhannuspäivä oli kaunis. Eilen taas sitten oli pilvistä. On tämä kesä outo. Vielä pari tuttua on ilman vettä, eli kaivoon ei ole vain vesi tullut. Meidän kohdalla Jumala teki ihmeen antaen veden heti kun muutimme. Sitä on riittänyt koko ajan. Tästä saa kiittää Taivaan Isää.

Tuo kartta on tässä edessä ja kyllä se sellainen on kuin kuvittelinkin. Tuollainen saareke tai maakaistale tuossa molempien jokien välissä. Onko niin, että tämä suo ja suolampi ovat eri asia kuin se kuivunut suo jossa lähde nyt pulppuaa? Olisiko tuo ahdas portti juuri tossa vastapäätä tuota suota ja oikealle jää se ihana hiekkaranta jossa kun hiljaa istuu ja antaa sielunsa levätä voi hetken tuntea Jeesuksen käden kosketuksen. Hän ikään kuin sanoo "Sinä tulit rakkaani, minä jo sinua odotin" Siitä sitten rinnettä ylös metsikön poikki Toivonkukkulan ohi ja rantaa pitkin sillalle ja sieltä kuivuneen hetteikön läpi kotiin. Omaan Keltaiseen taloon. Näinkö tämä menee, mitä arvelet? 

Silloin kun minä löysin Jumalan kävin pitkän kuivan erämaavaelluksen se oli tietenkin täällä maailman puolella. Kuivaa oli ja paljon piikkejä, ainoina valopilkkuina odotetut vauvat. Kuitenkin, pienen hetken kun oli saanut olla onnellinen niin se viimatar (kaviokoiven oikea käsi) tuli paikalle ja kohmetti kokonaan. Sitten törmäsin tuohon ahtaaseen porttiin ( itsemurhan ajatuksen kautta) luiskahdin siitä lävitse Jumalalta apua huutaen ja olin rannalla. Painolasti putosi heti harteilta, mutta kuten olet huomannut niin rämpiminen ei loppunut. Oli vaikka mitä esteitä, mullakin tämä suuvärkki, sellainen, että ehtii sanoa mitä vain ennen kuin järki ehtii estää. Joskus vaan ei pitäs avata suutaan niin herkästi. Siitä seuraa eksyminen ja tyhjyyden tunne. Sitten alkaa kerätä niitä menneitä kuormia taas mukanaan, jotka jo kerran hylkäsi. Kyllä pieni ihminen on tyhjällä paikalla jos ei koko ajan jaksa pitää kiinni Jeesuksen viitan liepeistä. Siinä olen nyt riippunutkin koko ajan, ettei vain jäisi tyhjää hetkeä ja ajatukset karkaisivat väärille teille. 

Miehen syönti on ollut nyt sitä luokkaa, että yrittää väkisin syödä ja kun nuoret olivat täällä niin niiden aikana söi, etteivät huomaisi. Nyt on muutamana yönä herännyt parin tunnin unen jälkeen syömään. Yritän pitää kaapissa hyviä pehmeitä juustoja, että sitten leivän ja maidon kanssa saa puputtaa. Miniälle kerroin huoleni tuosta syömättömyydestä. Laihtunut on niin, ettei vaakaan uskalla mennä. Palelee vaikka päällä on paljon vaatetta. Tuo väsymys mua eniten huolettaa. Se näkyy niin hyvin. Silmän aluset ovat pussilla ja punaiset. Menee illalla nukkumaan jo 23.00 ja herää 9 aamulla. Menee 3-4 välillä nokosille ja herää 7 uutisille ja siitä huolimatta ei jaksa. 

Niin se sun vanha talosi ja ne huoneet. Jokaisella huoneella on ollut oma roolinsa lasten ja miehesi ja sukulaistesi elämässä. Nyt kun et enää tarvitse niitä rooleja vaan voit jo olla oma itsesi niin ei kun majataloa rakentamaan. Siitä tulee vielä hyvä paikka kun se on tällä hyvällä puolella, eikä maailman puolella. Siellä saavat sitten levätä ne jotka lepoa tarvitsevat, Herrassa.

Kyllä minäkin uskon, että siellä se Pyhä metsä on. Kävele vain sinne laiturin ohi valoa kohti. Voit nähdä sen kirkkauden ja tuntea jo kauaksi sen hiljaisen hyminän mikä lähtee ruohoista, kukista, puista ja pensaista, ne kaikki ylistävät Luojamme suurta ihanuutta. Herramme kunniaa. Siellä ei voi eikä kykene meluamaan kun korvat kuulevat ja silmät iloitsevat. Se taitaa olla rannan ja Ilonkukkulan tuntumassa. Mitäs luulet?

Tänään kävin hierojalla ja olen kamalasti mustelmilla. Tulen herkästi mustelmille, ettei se ole mikään ongelma. Viime viikolla vaan iski ihan akuutti kipu lapaluun väliin ja salpasi jo lopulta hengitystäkin. Niskat ovat sen verran jumissa. 

Tuulitukka täältä toivottelee hyvää viikon alkua ja Herralta voimia jaksaa vielä vähän ennen lomia.   

Halitaan kun tavataan.