Letit piti nyt laittaa sykkyrälle, kun piti tuo pelastuksen kypärä laittaa tiukasti päähän. Uskon kilpi on aika painava, mutta olen tankannut lähteen vettä ja puutarhan hedelmiä, ja se tuntuu taas sopivan käteen. Sanan miekka on vyöllä---. Uskon vuorelle sain jättää taakan, mutta nyt on mentävä alas sen ja Maailman vuoren väliseen jokilaaksoon---. 

Tällä puolella on joen rannalla piikkisiä, mutta ihania ruusupensaita, niitä, joita oli kosken rannallakin, mutta maailman puolella ne ovat kuolleita, näkyy vain piikkisiä oksia. Maailman puolelta viuhuu pahan palavia nuolia. 
Olen ollut tämäntapaisessa taistelussa ennenkin. Paha yrittää rikkoa sen hyvän, mikä on rakennettu. 

Nyt tarvitaan esirukousta kyseessä olleiden sukulaisten puolesta. Kysymys on pitkälti uskonnollisuudesta ja todellisesta uskosta Kristukseen. Ne ovat vihollisia keskenään, vaikkei luulisi. Mutta niinhän oli Jeesuksen aikanakin, ettei se mitenkään uutta ole. 

On aika ihmeellistä kokea, että on rauha. Tiedän, kenen puolella taistelen. Taisteluhan on oikeasti voitettu, mutta paha yrittää silti valloittaa alueita. Ajatteles, jos se pääsisi Lupausten laaksoon, tai Uskon vuorelle---. Se, että sen edessä olisi rauha, kärsivällisyys, toivo ja kaikki, mitä rakkauden sanotaan olevan, sehän ajaisi vihollisen käpälämäkeen--- . Minussa ei ole näitä, mutta Jeesuksessa on--- 

Aloin ajatella sitä, kun sanoit uskoon tulosi jälkeen joutuneesi hyvin ahtaalle ja kapealle tielle. Ja polku on mutkitellut---. Ja yhä uudestaan on jossain rysähtänyt. 

Voitaisko ajatella, että meidän on pitänyt kulkea se tie, sun omasi, ja mun omani, koska ollaan siten täytetty jotain tehtävää ihmisenä, ja samalla jouduttu tekemisiin itsemme ja menneisyytemme kanssa. Herra Jeesus on koko ajan ollut taluttamassa eteenpäin. On tuntunut, todella raskaalta, mutta Hän on silti kulkenut edellä ja taluttanut pahat paikat läpi. Samalla ollaan oltu todistuksena henkivalloille, että usko Jeesukseen kestää takuulla. 

Ja miksikö tämä kaikki? Jotta nyt ollaan tässä. Tästä pitää mennä eteenpäin - saadaan mennä. Sinä itket suruasi, ja minäkin. Ollaan lapsia, jotka ovat menettäneet tosi paljon. Mutta samalla ollaan saatu lahjoja Taivaan Isältä. Paraneminen on hidasta, mutta silti totta. 

Miten mennään eteenpäin? Istutaanko Lupausten kivellä muistelemassa, mitä Jumala on sanonut todella? Mennäänkö umpikujapolulle tarkistamaan, että aita on edelleen ehjä ja Uskon juuri niin vahva kuin muistettiin? Vai uskalletaanko käydä läpi Pimeä laakso niin, ettei pelätäkään sen varjoja, vaan muistetaan, että sen päässä on taas valoa? 

Siellä on pieni silta, jota pitkin siirryttiin maailman puolelta taivaan valtakunnan puolelle. Sen jälkeen sitten on kaunis laakso, jossa saatiin ensi eväät ja tuntuma levosta ja rauhasta. Ja sitten sille vaikealle polulle, joka on ollut alkua jollekin uudelle kuitenkin. 

Tänä aamuna soi Radio Deissä laulu, joka saa mut aina kyyneliin. Sen kertosäe kertoo taivaasta, mutta yhtä hyvin se voi olla kuva lepopaikasta taistelun jälkeen. Ehkä se on sulle tuttukin---.          

´Heidät puetaan valkeisiin vaatteisiin,
heille annetaan seppeleet. 
heidät palkitaan, heidät kruunataan, 
sodan jälkeen kyyneleet kuivataan
saavat asustaa kanssa Kuninkaan, 
saavat astella taivaisiin, 
eikä enää taistella milloinkaan, 
sodan jälkeen haavat sidotaan------.`            

Sanat ja sävel   Jari Levy          

Rukouksin, täällä ratsuaan etsivä Lettipää