--- kysyit nimittäin, missä olen---. 
 
Mutta tulin kanssasi Lohtukivelle miettimään, miten elämä jatkuisi---. 
Rukoilen teidän puolestanne. Vastaus tulee ajallaan, eikä se myöhästy. Me ollaan se koettu monesti. Varsinkin raha-asiat ovat järjestyneet viime tingassa, mutta ei yhtään myöhässä. 
 
Masentaahan tällainen. Mutta ei anneta masennuksen voittaa. Joku sanoi, että ongelmat ovat uskon ja rakkauden vahvistukseksi. 
 
Kiviä kääntelen yksi kerrallaan. Juuri eilen tuli esiin töissä yks juttu, jossa luulin tehneeni ison mokan, ja minulle sanottiinkin siitä. Eli minun syyllisyyspeikkoni alkoi uskotella minulle sellaista. Ja kun niin käy, uskon enemmän moittijoitani kuin omaa järkeäni. Ja tänään tutkin asian ja olin tehnyt kaiken aivan tasan oikein.  
 
Nyt lohdutusta keräilet Lohtukivellä kylliksi ja sitten lepäämään! Kun koet rauhaa, se taitaa olla sen merkki, että asiat kuitenkin ovat Herran hoidossa. 
 
ON  hyvä kuulla, että asianne alkavat järjestyä. Harmi vaan, jos joudutte muuttamaan maalle, vaikka onhan elämä siellä yksinkertaisempaa. Sähköhän teillä siellä sentään on, vai? 
 
Oletpa erikoisenlaisessa tilanteessa. Mutta Herra tietää, mitä tekee. Ja Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen sinussa. Ja toivottavasti minussakin. 
 
Kerronpa vielä, Tuulitukka, sulle toisenkin ihanan paikan mun elämän maisemassa, siis Lohtukiven  lisäksi. Olen löytänyt aikoja sitten vanhan puutarhan. Siellä on kaivo, jota reunustaa sammaleiset kivet. Kaivon vieressä on ruusupensas, ja toisella puolella hedelmäpuu. Siellä on helppo hengittää, koska siellä on Jeesuksen läsnäolo, tyynnyttävä, valoisa, rauhallinen. Hän antaa minulle kaivosta vettä, ja se tuntuu täyteläiseltä ja rauhoittaa. Saan puusta hedelmän, joka tekee minut tyytyväiseksi. Ajatukset tasaantuvat ja niihin tulee oikea näkökulma. 
 
Siihen paikkaan kuuluu kaukaa meren aaltojen huokailu. Rannallakin olen ollut. Siellä on vanha rautainen koristeellinen penkki. Ja kaukana laituri, josta valkoinen laiva on hakenut rakkaat ihmiseni kotiin, Jumalan luokse---. 
 
Sinne en saa jäädä kuitenkaan koskaan pitkäksi aikaa. On palattava arkeen. 
 
Oletko sinä löytänyt puutarhan? Minä tulin sieltä juuri ulos, laitoin se pienen portin kiinni, joka on kätkettynä pensaiden taakse. Nyt menen jatkamaan erään ison kiven vierittämistä. Sain kirjeen koskien sukulaisasiaa.
 
Mutta pitää rukoilla ja käydä taas kaivonkannella istumassa. Ja Lohtukivellä armon auringossa--- 
 
Tällaista tänään, heitäpä kirjeellä! Voimia ja luottamusta sinulle, Tuulitukka kaikissa teidän asioissa! 
 
rukouksin   Letti-Liisukka
 
PORTTI
 
Palaan matkaltani haavaisena,
likaisena, nälkäisenä,
janoisena, pettyneenä.
 
En ole saanut mitään,
vain menettänyt,
ei minulla ole mitään,
olen uupunut, naarmuni kirvelevät,
valitan, huudan, raivoan,
turhaa koko elämä.
 
Vihdoin muistan- avaan portin puutarhaani,
kurkistan sisään -
miten olen voinut unohtaa?
 
Kävelen hitaasti,
puiden oksat siivilöivät valoa polulle.
Lintujen laulu
helisee puissa,
perhoset lepuuttavat siipiään
kukkasten terillä.
 
Täällä on elämä.
 
Sydän ja mieli virkistyvät.
Meri tuoksuu, haluan rantaan,
aistia toisen maailman tuulta.
Se parantaa,
tuulettaa tunkkaiset ajatukset,
vie mennessään vaatimukset,
muiden ja omani,
ja katselen meren ja taivaan yhtymäkohtaan,
kirkkauden satamaan.
Hengitän syvään,
menen takaisin, kaivolle,
juon vettä, raikasta, virkistävää.
 
Olen yksin, enkä kuitenkaan ole.
 
Kun palaan, on mukanani hedelmiä
toisesta maasta,
Häneltä, jonka tapasin puutarhassani,
ja aina tapaan                                        
 
   Liisamaaria-97
 
 
Puutarhan_portti.jpg
 
 
Lohtukiveä kohti                                                                                          
 
No näin siinä kävi, että maanantai muuttui tiistaiksi. On ollut kaikenlaista ja huolikin on taas päällimmäisenä. Pitäisiköhän mennä ihan Lohtukivelle asti. Ehkä olisi viisasta.
 
Miehellä oli eilen se neuvottelu ja siellä selvisi sen verran, että hän on yksi lähtijöistä, mutta ei sanottu milloin. Tilanne siksi huolestuttava, että hän alkaa taas masentua aika pahasti. Tämä odotus on kaikkein kamalinta. Sanoi eilen, että pää on ihan tyhjä. Hänellä on tänään keskustelu oman lääkärinsä kanssa ja toivottavasti hän kertoo taas tarvitsevansa sairaslomaa. Vielä voisi selvitä kohtuullisen lyhyellä. 
 
Tuosta muutosta tällä hetkellä ei nyt sitten tiedä. Jos keväällä saadaan taas vettä kaivoon niin siellä on ihan hyvä olla. On sisävessa, suihku, sauna, kuuma vesi, paikka tiskikoneelle, makuuhuone, tupakeittiö. Rakennettiin tätä nimenomaan eläkepäiviä varten.  Pihatyöt on vielä tekemättä.
 
Voi kuule Liisukka, ihan kananlihalle menin kun kuljin Piilopaikkasi ihanan puutarhan lävitse kaivolle ja sieltä rannalle meren pauhinaa kuulemaan. Ihan sielujeni silmällä näen sen kauniin paikan, missä myös taitaa olla ikuinen kesä? Onko mökkiä, pientä punaista mummonmökkiä, valkoisine ikkunakarmeineen, pitsiverhoineen, pelarkuunit ikkunoilla?
 
Se laituri, onko se se paikka jossa olet käynyt vilkuttamassa hyvästejä rakkaille kun he ovat purjehtineet Jumalan Valtakuntaan odottamaan meitä sinne tuleviksi?
 
Onneksi on Jumala joka kuulee, näkee ja tuntee kaikki tuskamme, surumme ja ilomme. Mies tuli kotiin ja olen taas äkäinen. Kävi lääkärillä joka oli luvannut kerätä paperit yhteen. Oli kertonut tuosta masennuksesta, että se on alkanut taas painaa. Lääkäri ei ehdottanut sairaslomaa ja mies sanoit, ettei hän voi sitä pyytää. Hoh, hoijaa?! Sanoin, että olisit voinut. Miksi saattaa itsensä taas huonoon kuntoon niin kuin kesällä. On nimittäin kyse samasta lääkäristä joka viime keväänäkin piti sairaslomaa melkein tar-peettomana. Antoi viikon ja viikko oli oltava vielä töissä ennen kesäloman alkua. Sitten tulikin katastrofi. Loma pilalla ja 3 1/2 kk sairaslomaa ja vahvat lääkkeet. 
 
Ei liehu tukka vaan nuupottaa pitkin päätä.             
 
Pirre