Kesäistä iltapäivää, Liisukka!                                                                                 

Rauhankyyhky on lentänyt ja laskeutunut. Soitin tänään tytölle ja hän oli ihan iloisella päällä. Oli itse miettinyt minuutti aikaisemmin soittamista, mutta muksu kiljui kurkku suorana ( kuului ) niin ei voinut soittaa siltä meteliltä. Kaikki hyvin tällä hetkellä.

Olen tuosta psykologiasta ihan samaa mieltä. Maallikkona ei sitä kannata sotkea asioihin, ei omiin eikä muiden. Se on noitten psykiatrien hommaa, siitähän niille maksetaan. 

Tosin mehän ollaan joskus niin hyviä antamaan neuvoja, mutta ei me siihen varmaankaan mitään kirjatietoutta lisätä. Enemminkin sanoisin, että yritetään käyttää tätä vajavaista järkeämme ja "näppituntumaa". Eiväthän ne aina osu oikeaan, valitettavasti, mutta sitävartenhan on keskusteluyhteys luotu (ei tietenkään toimi aina), että sillä voi asioita oikaista ja selkeämmin kertoa mitä oikein tahtoi sanoa. Sitten tullaan siihen, että ymmärtääkö toinen osapuoli tämän, vai haluaako ymmärtää väärin jos tuntee tulleensa loukatuksi. Voi kun Jumala antaisikin sitä viisautta luovia näiden asioiden kimpussa niin, ettei kukaan loukkaantuisi, mutta ei niin ei?

Todellakin siinä olet oikeassa, jos samoja asioita joutuu vatvomaan vuosi, vuodelta siihen hermostuu ja turtuu. Kyllä jokin asia pitäisi saada yhdellä tai korkeintaan kahdella puhumisella tai kirjeellä selvitetyksi. 

Tuolla kaviokoivella kun on tapana heitellä niitä takiaispalloja jotka sisältävät pahoja ajatuksia, epäonnistumisen epätoivoa, pelkoa, ahdistusta, suruja ja ihan puhdasta raivoakin, niin nypi niitä sitten irti. Tiedät kuinka tiukkaan takiainen tarttuu kiinni. Vaikka kuinka revit niin aina tuntuu jäävän joku piikki jäljelle. 

Sitten toiseen asiaan, älä vaan enää ala itkeä sisäänpäin. Teet karhunpalveluksen itsellesi ja myös miehellesi. Kyllä hänenkin on ymmärrettävä, että sinulla on välillä paha mieli. Kirpparikäynti oli hyvä reissu, kerroit. No niin, miehesi tiesi mikä sinua ilahduttaisi ja kummallekin tuli hyvä mieli, eikös vain?  

Isännän yösyönnit ovat jatkuneet ja hyvä niin. Syö muuten kuin kirppu. Nukkuu paljon, mutta se kuuluu asiaan. Pilkkoo puita aina kun jaksaa. Aina kun sanoo, että pitäs, niin minä vastaan, että miksi pitäs? Kaikki ehtii ja joutuu ajallaan. 

Keskiviikkona eli eilen soi puhelin, heräsin siihen. Ilmoittivat, että miehen eläke alkaa juosta. HALLELUJA JA KIITOS ISKÄLLE TAIVAASSA. 

Täältä sateen keskeltä Tuulitukka