Väsynyt, mutta melko onnellinen
---Lettipää istuu maassa, nurmikolla, puun alla, nuuhkien puutarhan tuoksuja. Olen koko ajan miettinyt, mistä löydän tutun vaahteran---. Jotenkin mun lapsuuteen liittyy, varsinkin keväisin isot vaahterat ja vaaleanvihreät kukat niissä. Sumu on hiukan hälvennyt, väsyttää. Pahin on ohi. Tai ainakin nyt näyttää siltä.
Tämä paikka on lähellä puutarhaa - pieni nurmikkoinen alue, jonka laidalla vaahtera on. Lapsuuden olo tuli tunteesta, että jokin pelottava meni ohi, eikä ollutkaan niin pelottavaa. Huomasin tänään töistä tultua, miten oikeasti kevät tuoksuu. Oikeastaan pelottava, eli suku-laissuhteet ovat edelleen olemassa, mutta huomasin, ettei minulla olekaan mitään pelättävää. Tie olikin tasainen, vaikka sumussa luulin toista. Ja nyt on lepopaikka. Olen kiitollinen.
Nyt huokaisen vaahteran alla, ja sitten taas jatkan matkaa. Ilon kukkulalle pääseminen tuntuu viivästyvän. On vielä selvitettävä, miten pitkälle tämä sumuinen alue jatkuu--- Sumu sisältää surua, hiukan masennusta, mutta paljon toivoa ja luottamusta siihen, että Herralla on minulle varattuna jotakin todella hyvää, kun tästä selviän. Niinhän se aina on---
Sinulle voimia ja jaksamista.
Liisukka
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.